Tieto-Finlandia-palkinnon jakotilaisuus 20.11.2008


Kirjaporvari Veikko Sonninen:


Hyvät kuulijat!

Olen osallistunut Tieto-Finlandia-palkinnon jakoprosessiin aina palkinnon perustamisesta lähtien. 18 vuoden ajan toimin valinta- ja palkintolautakuntien sihteerinä ja olin mukana valintalautakunnista ja palkitsijoista päätettäessä. Pitkä kokemukseni antoi minulle uskallusta ryhtyä tähän ns. diktaattorin tehtävään, kun minua siihen eläkepäiviltä pyydettiin; vaikka hyvin ymmärsin, etten tietenkään muilta ominaisuuksiltani voinut yltää lähellekään sitä tasoa kuin edeltäjilläni tässä tehtävässä, vaikkapa vain professori Leena Palotien, metropoliitta Ambrosiuksen tai akateemikko G. H. von Wrightin mainitakseni.
Tiesin siis, että kuuden mahdollisesti laajan ja joka tapauksessa ansiokkaan tietoteoksen lukeminen vajaassa parissa viikossa, luetun sulattelu ja lopuksi päätöksen tekeminen ehkä kiperässäkin valintatilanteessa ei välttämättä olisi lainkaan helppo tehtävä. Sen vuoksi haluankin tässä aivan aluksi kiittää tämänvuotista valintalautakuntaa siitä, että se aivan ratkaisevasti helpotti päätöksentekoani jättämällä ehdokaslistalta pois sen teoksen, joka olisi saattanut menestyksellä kilpailla ykkössijasta tänään palkittavan kirjan rinnalla. Tarkoitan Panu Rajalan Unio mysticaa, Mika Waltarin elämäkertaa.
Kiitosta eivät sen sijaan ansaitse ne syyt, joiden varjolla lautakunta on ilmeisesti päätöksensä tehnyt. Kyseessähän eivät voi olla kirjalliset syyt, sen joutunee jokainen Rajalan kirjan ilman sarvia ja hampaita lukenut myöntämään. Kyseessä ovat siis ns. ulkokirjalliset syyt, mitä ne herrannimessä sitten lienevätkään.
Tarkemmin ajateltuna, loogiselta kuulostavalta selitys lautakunnan menettelylle löytyy sittenkin kirjallisuudesta, Aksel Sandemosen tuotannosta. Hänen luomansa Janten laki sopii minusta saumattomasti tähän tilanteeseen. Jos läsnäolijoista kaikki eivät ole lainoppineita, kerrattakoon Janten lain pykälät:

1. Älä luule, että sinä olet jotain.
2. Älä luule, että olet yhtä paljon kuin me.
3. Älä luule, että olet viisaampi kuin me.
4. Älä luule, että olet parempi kuin me.
5. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me.
6. Älä luule, että olet enemmän kuin me.
7. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin.
8. Älä naura meille.
9. Älä luule, että kukaan välittää sinusta.
10. Älä luule, että voit opettaa meille jotain.

(Aksel Sandemose, Pakolainen ylittää jälkensä. Gummerus, 1965. Suom. Rauno Ekholm)


Valintalautakunnilla on toki oikeus vapaasti tehdä päätöksensä, mutta suoranaista mieli- tai ilkivaltaa tulisi mielestäni pyrkiä välttämään.
Edellä esitetty kritiikki ei millään muotoa vähennä tänään palkintonsa saavan teoksen arvoa. Sen olisi vain suonut tulevan palkituksi enemmän vertaistensa seurassa.

Tämänvuotisen Tieto-Finlandia-palkinnon saa Marjo T. Nurmisen teos Tiedon tyttäret.
Tiedon tyttäret kertoo 25 tiedonhaluisen ja lahjakkaan naisen tarinan antiikin ajoilta valistuksen ajan lopulle. Nämä naiset joutuivat uhmaamaan vallitsevia normeja, ja kaikki he kohtasivat vähättelyä ja syrjintää sukupuolensa vuoksi. Tekijän mukaan heitä kaikkia kuitenkin yhdisti suunnaton älyllinen uteliaisuus, ja he löysivät kirjoittamisesta, filosofiasta ja luonnonilmiöiden tutkimisesta loputtomasti haasteita, mielihyvää ja iloa. Se varmasti ainakin osaksi korvasi virallisen arvostuksen puutetta.
Kirja kertoo ansioituneiden naisten tarinaa, mutta samalla se myös varsin paljastavasti kertoo miessukupuolen ikiaikaisista asenteista, jotka vieläkään eivät valitettavasti kaikilta osiltaan ole toisiksi muuttuneet. Runoilija Hesiodoksen ajattelutavasta löytyy varmasti jälkiä vieläkin, 2500 vuoden kuluttua. Hesiodos opettaa, että jumalat loivat naisen rangaistukseksi miehelle samalla kun he toivat maailmaan taudit, kovan työn ja kuoleman.
Aleksandrialainen Hypatia eli yli 1000 vuotta myöhemmin kuin Hesiodos. Hän oli aikalaistensa silmissä tosi kummajainen naiseksi: hän seurasi isänsä jälkiä matemaatikkona ja tähtitieteilijänä. Siitä tuohtuneena joukko kiihkokristittyjä munkkeja lynkkasi Hypatian kirkossa viiltelemällä ja repimällä hänet kappaleiksi. Kuulostaako tutulta? Mitä tekivätkään talebanit viime viikolla happopullojen kanssa Afganistanissa?
Vielä pari esimerkkiä, jos sallitte; loput voitte lukea kirjasta.
Saksalainen Maria Sibylla Merian oli seurannut hyönteisten elämää pikkutytöstä alkaen. 13-vuotiaana hän kirjasi muistiinpanoihinsa tutkimustuloksen, jonka mukaan silkkiperhoset kehittyivät munista toukka- ja koteloitumisvaiheen jälkeen. Havainto oli ainutlaatuinen, sillä vuonna 1660 eurooppalainen tiedeyhteisö luuli vielä perhosten sikiävän mudasta. Maria Sibylla Merian ei kuitenkaan voinut julkistaa löytöään virallisesti, ja kymmenen vuotta myöhemmin samainen havainto kirjattiin kahden miespuolisen tutkijan nimiin. Merian teki elämänmittaisen uran hyönteistutkijana, kuvittajana, tietokirjailijana ja tutkimusmatkailijana, vaikka hän ei sukupuolensa vuoksi koskaan saanut ansaitsemaansa mainetta ja kunniaa tiedeyhteisössä.
Vuonna 1702 nuori nainen nimeltä Maria Winkelmann-Kirch löysi ennen tuntemattoman komeetan, mutta havainto julkistettiin hänen miehensä nimissä. Maria oli virallisesti vain tähtitieteilijä-aviomiehensä assistentti. Kun aviomies kuoli, Maria häädettiin Berliinin akatemiasta, vaikka akatemian rahoitus oli ollut Marian laatimien kalenterien varassa. Myöhemmin samainen akatemia tarjosi tähtitieteilijän virkaa Maria Winkelmann-Kirchin pojalle. Tämän pätevyys oli täysin riittämätön, mutta viran saamisen ehtona olikin, että hän ottaisi lahjakkaan äitinsä assistentikseen. Maria Winkelmann-Kirchin odotettiin jälleen toimivan näkymättömänä ja palkattomana apulaisena miespuoliselle sukulaiselleen.
Kirjailija toivoo esipuheessaan, että naisten tutkimustyöstään saama älyllinen mielihyvä välittyisi kirjan lukijalle. Siinä hän on mielestäni onnistunut. Tiedon tyttäret ei ole katkeransävyinen tilitys historian syrjityistä naisista, vaan sen yleissävy on positiivinen ja innostava. Kirjailija muistuttaa, että oppineet naiset olivat marginaalissa suhteessa miespuolisiin oppineisiin, mutta yhteiskunnalliselta asemaltaan he kuuluivat suhteellisen pieneen etuoikeutettujen joukkoon. Monet heistä toimivat miestensä suuresti arvostamina avustajina tai yhteistyökumppaneina. Monella oli innostava ja kannustava isä, joka panosti tyttärensä koulutukseen. Nämä naiset saivat myös julkista kiitosta, vaikka heitä ei hyväksytty tasavertaisiksi jäseniksi miesten perustamiin tiedeyhteisöihin. Todettakoon, että Marie Curieta, ainoaa luonnontieteilijää, jolle on myönnetty kaksi Nobelin palkintoa, ei koskaan hyväksytty yhdenkään eurooppalaisen tiedeakatemian jäseneksi. Eikä Marie Curie ole mikään haamu esihistoriasta: hän kuoli samana vuonna kuin toinen tämän syksyn Finlandia-diktaattori, Pekka Tarkka, syntyi.
Suuren sivistysmaan raskasta maineviittaa harteillaan kantavan Ranskan tiedeakatemian ovet pysyivät naisilta suljettuina aina vuoteen 1979 asti.

Tiedon tyttäret avaa uuden näkökulman länsimaisen tieteen historiaan; sellaiseen ihmisjoukkoon, joka on jäänyt tai tahtoen jätetty auditorioiden ovien ulkopuolelle kuuntelemaan aplodeja sellaiselle joukolle, joka ei niitä olisi ansainnut. Tieteentekijöiden joukossa on ollut huomattava määrä merkittävän uran luoneita naisia, joista me emme ole ennen tätä kirjaa - emmekä kaiketi olisi myöhemminkään - koskaan kuulleet mitään. Heidän elämäntarinansa ovat kiehtovia, ja kirjailija on onnistuneesti liittänyt kuhunkin tarinaan sopivasti ajankuvaa ja yleis- ja kulttuurihistoriallista taustatietoa.
Tiedon tyttäret on harvinainen esimerkki tietokirjasta, jossa kaikki elementit ovat kohdallaan. Kirja tuo uutta tärkeää tietoa suuren yleisön ulottuville, se on sujuvasti kirjoitettu, sen upeat kuvat ja kiinnostavat kuvatekstit tukevat ja täydentävät tekstin sisältöä ja kirjan visuaalinen ulkoasu on suorastaan häikäisevän tyylikäs.

Kiitos tästä kirjasta kuuluu tietysti Marjo T. Nurmiselle, jonka vuosikausien työ ja uupumaton tiedonhaku (katsokaapa lähdeluetteloa!) on päätynyt ansaitsemaansa loisteliaaseen ulkoiseen muotoon. Kiitoksista osansa voi perustellusti ottaa kirjan kustantaja WSOY ja siellä erityisesti kuvatoimituksesta ja kirjan ulkoasusta vastanneet ihmiset.