Tieto-Finlandia-valintalautakunnan puheenjohtajan
Pekka Seppäsen puhe palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa 3.11.2011

Työskentely Tieto-Finlandia-valintalautakunnassa on ollut antoisaa. Ihmiselle tekee hyvää perehtyä asioihin, joihin hän ei tiennyt haluavansa perehtyä.

Työskentely on ollut paitsi antoisaa, myös armeliasta. Sillä eihän kukaan voi vakavissaan kuvitella, että vuoden aikana ilmestyneistä tietokirjoista olisi mitenkään mahdollista valita absoluuttisesti parhaat.

Jos absoluuttinen paremmuus olisi mitattavissa, mitään raatia ei edes tarvittaisi.

Finlandia-palkintojen päätarkoitus lienee se, että kirjallisuus saisi julkisuutta. Julkisuuden määrä ei vähene, vaikka raati valitsisi ehdolle aivan väärät kirjat. Päinvastoin, julkisuuden määrä saattaa siinä tapauksessa jopa lisääntyä.

Tunnettu hokema sanoo, että appelsiineja ja omenia ei voi vertailla toisiinsa. Tietysti voi. Appelsiineissa on enemmän c-vitamiinia, kun taas hyvä omena on punaisempi tai vihreämpi kuin hyvä appelsiini.

Tieto-Finlandia-kilpailussa on vain neljä sääntöä: Teoksen pitää olla suomalainen. Sen pitää olla ansiokas. Sen pitää olla ilmestynyt tiettynä määräaikana. Se pitää toimittaa valintalautakunnan jäsenille ilmoitettuun päivään mennessä.

Lautakunnan tarvitsee siis käytännössä arvioida vain sitä, mitä on olla ansiokas.

Toisten mielestä c-vitamiinisuus on ansiokkaampaa kuin punaisuus tai vihreys, toisten mielestä ei.

Mikä tekee tietokirjasta ansiokkaan?

Ansiokas tietokirja ei synny siten, että hankitaan paljon tietoa ja pannaan se tieto kirjaan.

Ansiokkaan tietokirjaproosan kirjoittaminen vaatii vähintään yhtä paljon dramaturgisia kykyjä kuin ansiokkaan romaanin kirjoittaminen.

Hyvä tietokirjailija erottaa olennaisen ja epäolennaisen. Hyvä tietokirjailija tekee rajauksia. Hyvä tietokirjailija malttaa jättää kirjastaan pois sellaistakin materiaalia, jonka hankkimiseen hän on uhrannut paljon aikaa ja vaivaa.

Tietokirjailija on asiakaspalvelutehtävissä, niin röyhkeältä kuin tämä ehkä kuulostaakin.

On uskaliasta kuvitella, että lukija näkisi vaivaa saadakseen selville, mitä kukin tietokirja haluaa hänelle tarjota. Tietokirjan olennaisin anti pitää tehdä lukijalle selväksi mielellään jo kannessa, mutta viimeistään alkusivuilla.

Ansiokkaassa tietokirjassa on ansiokkaan tiedon ja ansiokkaan tekstin lisäksi ansiokas ulkoasu, joka auttaa kirjaa saavuttamaan tavoitteensa.

Ansiokkaassa tietokirjassa elementit ovat tasapainossa.

Ansiokas tietokirja voi käsitellä mitä aihetta tahansa, ja minkä kokoista aihetta tahansa.

Mikään edellä sanottu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tärkeimmästä pitäisi tinkiä:

Ansiokas tietokirja ei synny ilman palavasti aiheeseensa paneutuneita tekijöitä.

Ansiokas tietokirja ei synny ilman kustantajaa, jolla on aikaa auttaa näitä tekijöitä työssään.

Eikä ansiokas tietokirja yleensä synny ilman taloudellista tukea. On ollut ilo huomata tuoreiden tietokirjojen ensimmäisiltä sivuilta, kuinka monilta tahoilta tätä tukea vielä ja yhä vaan halutaan antaa.

Valintalautakunta on nimennyt kuusi teosta ehdolle Tieto-Finlandia-palkinnon saajaksi. Esittelemme teokset nyt yhdessä lautakunnan kahden muun jäsenen, Ville Pernaan ja Riitta Raatikaisen kanssa.

Lautakunta kiittää Suomen Kirjasäätiötä saamastaan luottamuksesta ja on kaikin tavoin huojentunut voidessaan nyt siirtää vastuun palkinnon saajan lopullisesta valinnasta professori Alf Rehnille.