4.11.2010
Tieto-Finlandia-palkinto 2010Valintalautakunnan perustelutItämeren tulevaisuus teos lähestyy Itämerta ja sen suojelua monitieteisesti useiden alan asiantuntijoiden kirjoittamilla artikkeleilla, unohtamatta kulttuuristakaan näkökulmaa. Itämeri ja sen tila koskettaa vesistöalueena 85 miljoonaa ihmistä. Usealle Itämeren alueen valtiolle Itämeri on ainoa meri ja samalla väylä kulttuurien kohtaamiseen.
Tällä hetkellä kulttuurivaikutuksesta näkyvät myös huonot seuraukset: Itämeri on sitä ympäröivien valtioiden ja ihmisten kaatopaikka. Teos antaa useita konkreettisia ehdotuksia ja näkökulmia Itämeren suojeluun ja selkiyttää luonnonsuojelun haasteita niin politiikan kuin biologis-kemiallisten vaikutusten alueilta.
Kirja on selkeästi kirjoitettu, kuvitus ja taulukot havainnollistavat tekstiä, ja se on hyvä ja ajankohtainen esimerkki tutkijoiden vastuullisesta kannanotosta ympäristömme tilaan toimenpide-ehdotuksineen. Till dags dato har de resedagböcker, vilka tsarofficeren Mannerheim förde under sin mer än två år långa resa i Centralasien och Kina givits ut endast I förkortad form. Fotografierna har två gånger publicerats separat.
I helheten som nu publicerats i tre delar, totalt nästan 1200 sidor, finns utöver dagboksanteckningarna också andra mera personliga noteringar, teckningar, sinologisk terminologi och utförliga uppgifter om den utrustning som krävdes för resan. Av Mannerheims cirka 1000 fotografier är 170 med. Många av dessa har inte tidigare funnits i tryck.
I egenskap av kännare av språken och kulturerna I Centralasien behärskar Harry Halén alltigenom sitt ämne. Han har också moderniserat dagböckernas och de övriga anteckningarnas ortsnamn så att de följer nutida praxis.
Resedagböckerna presenterar Mannerheims mångfasetterade uppdrag i Asien. Han verkade som av Ryssland utsänd kartograf, gjorde antropologiska iakttagelser och samlade föremål till Finland. Anteckningarna avslöjar resans sanna karaktär. Det var fråga om ett spionageuppdrag som maskerats till en vetenskaplig forskningsresa. Syftet var att tjäna Rysslands expansionssträvanden i Kinas riktning.
I dagboksanteckningarna framträder väl den äkta människan. Bättre än i minnena skrivna årtionden senare av en storman och fältmarskalk.
De tekniskt lysande fotografierna förmedlar resans ansträngningar, men också fascinationen och ett äkta intresse för de människor man mötte under färden. Tsaarin upseeri Mannerheimin yli kaksi vuotta kestäneen Keski-Aasian ja Kiinan retken matkapäiväkirjat ovat tähän saakka olleet saatavissa vain lyhennelminä. Kuvista on ilmestynyt kahdesti erillinen teos.
Nyt julkaistu kolmiosainen kokonaisuus, yhteensä lähes 1200 sivua, kattaa päiväkirjamerkintöjen lisäksi myös muita henkilökohtaisempia muistiinpanoja, piirroksia, kiinan kielen sanastoa ja seikkaperäisiä tietoja matkan vaatimasta varustuksesta. Mannerheimin noin tuhannesta valokuvasta mukana on 170, monet niistä painetaan nyt ensimmäistä kertaa.
Matkapäiväkirjat esittelevät Mannerheimin monipuolisen tehtävän Aasiassa. Hän toimi Venäjän lähettämänä kartografina, teki antropologisia havaintoja ja keräsi esineistöä Suomeen. Muistiinpanot paljastavat retken todellisen luonteen. Se oli tieteelliseksi tutkimusmatkaksi naamioitu vakoilutehtävä, jonka oli määrä palvella Venäjän laajentumispyrkimyksiä Kiinan suuntaan.
Päiväkirjamerkinnöissä pääsee esiin hyvin aito ihminen, paremmin kuin vuosikymmeniä myöhemmin kirjoitetuissa suurmiehen ja sotamarsalkan muistelmissa. Teknisesti loisteliaista valokuvista välittyvät retken rasitukset, mutta myös sen kiehtovuus ja kiinnostus matkan varrella tavattuihin ihmisiin.
Keski-Aasian kielten ja kulttuurien tuntija Harry Halén hallitsee aiheensa läpikotaisin. Kirjailija Sirpa Kähkönen on kirjoittanut isoisästään Lauri Tuomaisesta (1904 - 1971) elämäkerran, joka isoisän kautta kertoo myös muista tämän aikalaisista ja heidän kohtaloistaan. Monet menettivät henkensä, punaupseerien koulutukseen Leningradissa osallistunut Tuomainen joutui valtiopetoksesta syytettynä kärsimään yli seitsemän vuoden tuomion Tammisaaren pakkotyölaitoksessa.
Aikakauden yhteiskunnallinen jakautuminen kahtia ja kommunistien vainot sekä poliittiset vangitsemiset 1920 ja -30 -lukujen Suomessa nivoutuvat kirjassa Kähkösen suvun tarinaan. Kirjaansa varten Kähkönen on tehnyt perusteellista lähdetyöskentelyä, mikä käy ilmi kirjan yhdeksän sivua pitkästä lähdeluettelosta. Mukana on myös isoisän kirjallista jäämistöä ja aikalaiskerrontaa.
Kertoessaan hienon ja koskettavan tarinansa Kähkönen ei ota kantaa kummankaan osapuolen puolesta. Kuvatessaan elämää Tammisaaren rangaistuslaitoksessa kirjailija ei syyllisty mustavalkoiseen asenteeseen vaikka hänen myötätuntonsa on vankien puolella. Vihan ja rakkauden liekit -kirjaa lukee kuin romaania, koska sen teksti on yhtä sujuvaa kuin hyvässä kaunokirjallisessa teoksessa. Tämä kerrontatapa on usein suotta unohtunut suomalaisissa tietokirjoissa. Keittiömestari Tatu Lehtovaaran Suomalaiset kalaherkut -kirja esittelee monipuolisesti kotimaisen kalan usein unohdettuja mahdollisuuksia. Kirjan ensimmäinen viidennes antaa perusopit kalan maustamiseen ja kypsentämiseen. Kirjan lopussa on kalan käsittelyopas, joka kertoo sanoin ja kuvin helppotajuisesti, miten kalat verestetään, suomustetaan, nyljetään, fileoidaan jne. Muu osa kirjasta tarjoaa kalaruokien valmistusohjeita.
Kirjassa on paljon tietoa niin kalastusharrastusta aloittelevalle vapaa-ajankalastajalle, joka itse haluaa valmistaa pyydystämänsä kalat, kuten myös kotikokille. Lehtovaara opastaa lukijaansa paitsi kalan käsittelyssä, myös kalan maustamisessa, kypsennysmenetelmissä ja jopa juomien valinnassa. Kirja antaa ohjeet liemien ja kastikkeiden, lisäkkeiden, alkuruokien ja pääruokien valmistamiseen. Kirja muistaa myös modernit, eksoottisesti maustetut kalaruoat. Sen perussanoma kuitenkin on, että yksinkertaisimmillaan hyvään kotimaiseen kalaruokaan ei tarvita muuta kuin tuoretta kalaa ja suolaa.
Suomi on herkullisten kalojen ja niitä kalastavien herkkusuiden luvattu maa, muistuttaa Helsingin palvelualojen ammattioppilaitoksessa opettava Tatu Lehtovaara.
Olavi Hankimon pelkistetty taitto korostaa kirjan sanomaa. Arkkitehti ja puukontekijä Antti Ruusuvuoren Puukon historia on laajin tähän mennessä ilmestynyt teos puukoista ja niiden alkuperästä. Sivuja kirjassa on 700 ja kuvia parisentuhatta. Tekijä on myös suunnitellut kirjan ulkoasun.
Tekijä on ryhtynyt selvittämään perinteisen suomalaisen puukon teknisen kehityksen ja käytön Suomen kivikaudesta alkaen. Mihin perustuu suomalaisen puukon arvostus ja maailmanmaine?
Kirja myös vertaa Suomen veitsien kehitystä muun Euroopan esineistöön eri aikakausina. Se selvittää puukkojen ja muiden teräaseiden terminologiaa. Mikä on puukon ja veitsen ero?
Teos tarjoaa tarkat tiedot erilaisten puukkomallien teknisistä ominaisuuksista, mutta ei unohda käyttöesineen estetiikkaa. Suurin osa kirjasta on omistettu puukkojen yksityiskohtaisille, korkealaatuisille kuville.
Kirja tuo myös esiin innostavasti Suomessa heränneen kiinnostuksen puukkoon, josta todistavat puukkopäivät ja monet uusille puukontekijöille tarkoitetut kurssit. Musiikkitoimittaja Vesa Sirénin kirjoittama Suomalaiset kapellimestarit on kattava teos suomalaisen orkesterin johtamisen osaamisen ja "tuotemerkin" syntymisestä. Samalla teos kuvaa suomalaisen klassisen musiikin orkesterikulttuurin syntyä ja siinä vaikuttaneita tekijöitä ja henkilöitä.
Teos pohjaa laajaan ja perusteelliseen lähdeaineistoon ja haastatteluihin. Haastatteluotteet lisäävät hyvin kirjoitettuun teokseen kapellimestareiden ja musiikkivaikuttajien omaa ääntä, jopa huumoria, joka entisestään parantaa kattavan kirjan luettavuutta ja tuo kuvatut henkilöt lähemmäksi lukijaa.
Teos on myös kuvaus suomalaisen kulttuuri-identiteetin syntymisestä ja suomalaisesta erityisalan johtajuudesta, josta on tullut kansainvälisesti kysytty osaamistuote jo kauan ennen brändiajattelua.
Palkintolautakuntaan kuuluivat Kirjakauppaliiton kunniapuheenjohtaja Stig-Björn Nyberg puheenjohtajana ja muina jäseninä toimittaja, VTM Anna Paljakka ja Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja, FT Jarmo Saarti. 
| 
