Tieto-Finlandian palkintolautakunnan puheenjohtajan, pääjohtaja Pekka Puskan puheenvuoro palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuudessa Helsingissä 5.11.2009

Tieto-Finlandian tämän vuoden palkintolautakunnan työ on ollut kiintoisa, haastava ja vaativa. Mutta kokemus on ollut hyvin antoisa. On ollut kiehtovaa ja upeaa huomata, kuinka suuri määrä ja korkeatasoisia tietokirjoja reilun viiden miljoonan asukkaan maassa on voitu tuottaa suomen kielellä ja suomalaisten tekijöiden toimesta. Se osoittaa niitä henkisiä ja aineellisia voimavaroja, joita kansakunnalla on.

Palkintolautakunnalle annetut ohjeet olivat hyvin yksinkertaiset. "Tieto-Finlandia -palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle tieto- tai oppikirjalle". Ja "lautakunta ottaa huomioon edellisen vuoden lautakunnan ehdollepanon jälkeen ilmestyneet uudet tietokirjat".

Kun lautakunta tiedusteli lisäkriteereitä ehdollepanoa varten, säätiön edustajat totesivat, että muita kriteereitä ei ole. Lautakunnan on yksinkertaisesti täytynyt itse arvioida, mitä ominaisuuksia lautakunta pitää tärkeinä hyvää "tietokirjaa" ajatellen.

Lautakunnalle esitettiin todella hyvin monenlaisia palkintoehdokaskirjoja. Oli kirjoja, jotka painottuivat mm. historiaan, luontoon, elävien tai edesmenneiden elämänkertoihin, laitosten tai organisaatioiden historiaan, taiteeseen, tietoon ja opastukseen eri elämän aloilla ym.

Oli kirjoja, jotka pohjautuivat yksittäiseen tutkimukseen, laajaan tietojen keruuseen tai kirjoittajien asiantuntemukseen. Oli kirjoja, jotka olivat yhden kirjoittajan ja kirjoja, jotka olivat kirjoittajaryhmien tekemiä. Oli miesten ja naisten kirjoittamia. Oli kirjoja, joissa hyvät valokuvat olivat olennainen osa tärkeää tietoviestiä. Oli kirjoja niin suurten kuin pienempien kustantajien julkaisemina.

Tässä tilanteessa lautakunnan työ ei ollut helppoa. Tilanne oli kuin vanhassa sanonnassa: miten verrata appelsiinia ja banaania? Kumpi on parempi? Oli toinen toisiaan parempia kirjoja, joilla oli eri ulottuvuuksia ja etuja. Lautakunnan mielestä oli 20-30 kirjaa, joista mikä tahansa olisi hyvin voinut tulla kuuden parhaan joukkoon. Ja väheksymättä diktaattorin työtä on selvää, että voittaja näiden kuuden joukosta on mielipidekysymys - kuten on kai tarkoitettukin.


Nyt julkistettavat kuusi ehdokaskirjaa edustavat lautakunnan päätöstä, jonka lautakunta on tehnyt omilla subjektiivisilla kriteereillään. Päätöksessään lautakunta on pyrkinyt katsomaan vain itse kirjaa - ei sen taustaa: kirjoittajia, kustantajia, kieltä ym. Tässä mielessä on ymmärrettävää, että nyt julkistettavat kirjat ovat luonteeltaan varsin erilaisia - ja ehkä kuvaavat tietokirjojen hyvin moninaisia ulottuvuuksia.

Valintalautakunta oli päätöksessään täysin yksimielinen. Haluan omasta puolestani kiittää lautakunnan jäseniä erittäin hyvästä yhteistyöstä. Kiitän myös kaikkia tämän vuoden Tieto-Finlandia -kirjojen lähettäjiä. Ja ennen kaikkea haluan onnitella nyt julkistettavien kuuden kirjan tekijöitä. Samalla vielä uudestaan lohdutan muiden kirjojen tekijöitä: Kovin moni muu lähetetyistä kirjoista olisi yhtä hyvin voinut päästä tähän kuuden joukkoon!