       | Kirves - kiehtova tietoteos kirveen kulttuurihistoriasta Metsänhoitaja Juha Maasolan Kirves esittelee sanoin ja runsain kuvin kirveen käyttöä, valmistusta ja huoltoa, mallien kehitystä sekä metsän töiden muuttumista esihistoriasta nykypäivään. Kerronnan kaikupohjana ovat yhteiskunnalliset olot, joihin kirves vaikutti ja jotka vaikuttivat kirveeseen. Suomessa on asuttu metsään turvautuen kymmenentuhatta vuotta. Tuosta ajasta 9900 vuotta metsätyöt tehtiin kirveellä. Metsähistorian lisäksi kirveen terään on taottu yhteisön teollisuus-, talous-, sosiaali- ja kulttuurihistoriaa. Suomalaisen elämäntavan, arvomaailman ja vaurauden kehittymisessä kirveen merkitys on ollut aivan keskeinen. Pronssikirves ei kyennyt syrjäyttämään kivikirvestä, sen teki rautakirves. Raudan myötä alkoi ihmiskunnalle aiempaa kiihkeämpi kehityksen aika. Sepän pajasta tuli kylän sykkivä sydän. Verenkarvaisena hehkuvasta raudasta valmistui kirveitä tyydyttämään kasvavaa kysyntää. Kirveillä kaadettiin kasket, tervapuut, polttorangat hiilimiiluihin, halot malmin louhintaan sekä lämmitykseen. Puita tarvittiin sahoille, rakennustarpeiksi ja arkipäivän askareisiin. 1800-luvun puolivälin jälkeen alettiin perustaa rannikolle höyrysahoja, jonne tukit kuljetettiin jokia pitkin. Puulle syntyi kantohinta, ja maaseutu alkoi vaurastua ennen kokemattomalla tavalla. 1800-luvun lopulla Billnäsin ruukki aloitti ensimmäisenä kirveiden massavalmistuksen. Puun korjuuseen tehtiin hakkuu- ja halkaisukirveitä, veistämiseen piiluja. Metsäkirveiden lisäksi valmistettiin useita erikoiskirveitä palo- ja pakkauskirveistä liha- ja sokerikirveisiin. Kotimaan tarpeen lisäksi kirveitä vietiin Venäjälle ja Baltiaan. Sota-aikana ja vielä sotien jälkeenkin koko Suomi meni metsään. Järjestettiin mottitalkoita, kansanhakkuita ja hakkuumestaruuskilpailuja. Metsää hakattiin ennen näkemättömät määrät. Yli puoli miljoonaa miestä kävi 1950-luvulla vuoden kuluessa metsätöissä. Työaika oli aamuhämärästä iltahämärään. Hurjimmat miehet hakkasivat pystymetsästä parikymmentä mottia halkoja päivässä. Juha Maasola pitää kirveen merkitystä ihmisen luontosuhteelle tärkeänä: "Luonnossa liikkuessa oli helppo mieltää luonnolliset asiat luonnollisiksi. Ihminen tajusi olevansa samojen luonnonlakien alainen kuin puutkin. Kun miehen käsi kirposi kirveen varresta, katkesi vuosituhantinen perinne." Tekijä pohtii, vieläkö kirveelle olisi töitä. Hän ehdottaa jalkautumista metsiin, niin että kirveillä ja vesureilla iskettäisiin metsien hoitorästeihin ja hakattaisiin itse polttopuut. Hyötyliikunta kirveen kanssa olisi terveellistä, taloudellista ja mukavaa, ja suhde luontoon elpyisi.
|
