Akatemian professori Risto Alapuro
Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokkaiden
julkistamistilaisuudessa 22.11.2007

Raati sai tänä vuonna perehdyttäväkseen 238 tietokirjaa, mikä on ennätys Tieto-Finlandian historiassa. Se on silti vain pieni osa kaikesta vuoden aikana ilmestyneestä suomalaisten kirjoittamasta lähinnä suomen- tai ruotsinkielisestä tietokirjallisuudesta, jota on kaikkiaan runsaat 6 000 nidettä.

Enemmän tai vähemmän yleistajuista tietoa oli tarjolla mitä moninaisimmilta aloilta ja mitä moninaisimmissa muodoissa julkkisten laihdutusoppaista maailmankaikkeuden pohdiskeluun ja suppeista tietoiskuista moniosaisiin toimitettuihin hakuteoksiin ja synteeseihin. Oli upeita kuvateoksia sekä oppeihin ja kokemuksiin perustuvia opaskirjoja, oli kasvi- ja eläinopillista populaaritietoa, neuvoja elämässä selviytymiseen, paikalliskuvauksia, informaatio- ja muuta teknologiaa, kieltä, musiikkia, teatteria ja elokuvaa, kuvataidetta, elämäkertoja, tietosanakirjamaisia yleisteoksia,...

Oli punnittua puhetta ja oli elämän makua. Ja oli monia rakkaudella tehtyjä kirjoja, joista välittyivät tekijöiden intohimo ja paneutuminen.

Varsin runsaasti raati sai tälläkin kertaa luettavakseen historiallista kirjallisuutta, ennen kaikkea poliittista historiaa. Sen painopiste oli toisen maailmansodan ja myös sisällissodan kokemuksissa. Sanon näin, sillä monet olivat ne teokset, joissa poliittisuus väistyi kokemuksellisuuden, tuntojen ja elämysten tieltä.

Ei ole mitään yhtä ja ilmeistä tapaa poimia esiin kuutta 238:sta kovin erilaisesta ja usein kovin yhteismitattomasta teoksesta, jotka tietokirjallisuuden laajaan ja rajoiltaan epämääräiseen kenttään sijoittuvat. Tällaisessa tilanteessa laadun huomioon ottaminen, joka toki on keskeinen mittapuu, ei ole lainkaan yksiselitteinen asia. Niin vaikuttava kuin se sankarillinen kuva, jonka Matti Kuusi aikoinaan parhaasta tietokirjallisuudesta maalasi, onkin, käytännön osviittaa ei sekään anna: "Kömpelöiden tai taitavien tilapäiskynien ja ammattisenttaajien vesakosta kohoaa yksinäisinä honkina kirjailijoita ja kirjoja, joissa tietämistahdon paine särkee spesiaaliopillisuuden ympyrät ja vie yleisinhimillisesti merkittäviin synteeseihin tai joissa latentti runoilija persoonallisesti hehkutetun tietomateriaalin lävitse ilmentää itseään ja aikaansa."

Tänä vuonna yksinäiset hongat todella kohosivat valinnassamme ylitse muiden. Parhaiksi arvioimamme teokset kantavat nimittäin pääasiassa yhden kirjoittajan leimaa, ja niissä kuuluu selkeästi tekijänsä ääni. Parhaimmistossa se on rohkea ja omaleimainen; se vetää yhteen tietoa, joka nyky-yhteiskunnassa pyrkii pirstaloitumaan ja kätkeytymään anonyymin asiantuntijuuden taakse.

Laatukriteerin ohella olemme pyrkineet ottamaan huomioon sitä aihepiirien vaihtelua, joka tarjottujen teosten joukossa on. Tieto-Finlandia -ehdokkaiksi olemme valinneet seuraavat teokset:

Peter von Bagh, Sininen laulu. Itsenäisen Suomen taiteiden tarina (WSOY)
Kertojien kokemuksista nouseva mutta tekijän vision synnyttämä upea kollaasi. Ilmava ja moniääninen assosiaatioiden leikki mutta myös kokonaisesitys mahdottomasta aiheesta, jossa eri taiteiden lajit ja eri näkökulmat risteävät ja suhteutuvat toisiinsa. On itsenäinen ja tiimityön tukema viimeistelty tekstin ja kuvituksen kokonaisuus, joka täydentää samannimistä dokumenttisarjaa, ei ole sen kopio.

Kaarina Davis, Rankka kutsumus. Sairaanhoitajan päiväkirja (Nemo)
Rankka raportti äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta. Näyttää työn kaikessa raadollisuudessaan, sairaanhoitajan hoivasodan etulinjalaisena, joka raataa, purnaa, tekee parhaansa ja lopulta väistyy kuluttavasta ammatista.

Hannu Mäkelä, Casanova eli Giacomo Casanovan tie naisten miehestä kirjailijaksi (Tammi)
"Paras kirjallisuus on sellaista. Se vie matkalle maailmaan, johon kuuluvat kaikki ajat ja maanosat, luonto ja luontokappaleet, ja varsinkin ihmiset, niin edesmenneet kuin yhä elävät. Jokaista meitä yhdistää toiseen ihmiseen lanka, näkymätön. Jotkut langat kulkeutuvat kaukaa, jotkut läheltä, ja mitä vanhemmiksi tulemme, sitä varmemmin myös meistä lähtee säikeitä taakse ja eteen, jonnekin kauas, hahmottomaan ja näkemättömään, mutta niin kauniisti kuultavaan tulevaan." Näin Mäkelä tulee Giacomo Casanovan yhteydessä määritelleeksi ainakin hyvän humanistisen tietokirjallisuuden. Tietokirjoittamisen trendit, subjektiivisuus ja kokemuksellisuus niin kirjoittajan otteissa kuin kohteissa ovat tässä teoksessa esillä, mutta varmoina ja itsestään melua pitämättöminä. Tarina Casanovasta hämmentää kauno- ja tietokirjallisuuden rajoja ja häikäisee niiden yhteisellä maaperällä.

Rea Peltola ja Vesa Koivu, Pionit (Tammi)
Pioni on kukkien kukka, vahva, herkkä ja aistillinen mutta myös tarkoituksenmukainen. Tekijät ovat suomalaisen puutarhakirjoittamisen ja -kuvauksen uudistajia, jotka ovat kehittäneet brittiläisessä ja ruotsalaisessa kirjallisuudessa ja lehdistössä vakiintuneen kulttuurihistoriallisen, esteettisen ja asiallisen puutarhakirjoittamisen suomalaisen hybridin. Sille lyö leimansa vauhdikas sanankäyttö, syvä taustatyö ja kompromissiton visuaalisuus. Puutarha ja puutarhakirjoittaminen ovat osa kulttuurihistoriaa - kasvien reitit ja jalostuksen historia kertovat luonnon hahmottamisen ja kultivoinnin menneisyydestä, ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Vuoden kauneimpiin kuuluvan tietokirjan lisäksi käsissämme on kattava käsikirja, järkevä opas ja itsenäinen tutkimus lajeista ja lajikkeista.

Seppo Turunen, Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa. Esseitä ihmisen biologiasta (Tammi)
Korkeasaaren eläintarhan johtaja on kirjoittanut viisaan johdatuksen biologisen ihmiskuvan perusteisiin, joiden ymmärtäminen on edellytys sekä inhimillisyyden ja eläimellisyyden erojen että niiden yhtäläisyyksien paikantamiseen. Maassa, jossa kolmannes väestöstä selittää kehitystä evoluutioteorian sijasta erilaisilla uskomusjärjestelmillä, Turusen kaltaista keskustelijaa ja tietokirjailijaa tarvitaan. Ihminen on empaattinen mutta myös uskonnollinen apina. Merkitystä ja arvoa löytyy luonnon monimuotoisuuden, eliömaailman rytmien, aistien ja rakkauden biologiasta - luonnon kirjaa lukemalla. Kansanvalistajana Turunen osallistuu myös keskusteluun kohtuullisista elämäntavoista ja ihmiskunnan ekologisesta vastuusta.

Seppo Zetterberg, Viron historia (SKS)
Kokonaisesitys ja -näkemys ja samalla perusteos, jonka kaltaista ja laajuista ei löydy muualta, ei myöskään Virosta. Lavea sosiaali- ja kulttuurihistoriallinen näkökulma asettaa kehityksen paljon laajempiin yhteyksiin, kuin on laita usein lähinnä poliittiseen historiaan keskittyvissä esityksissä. Ymmärtämystä palvelee menneiden vuosisatojen ja Viron sivistyksen pitkäaikaisuuden korostaminen; ne nousevat etualalle äskettäisten vaiheiden sijasta.