På svenskaIn English
Suomen Kirjasäätiö

Ilmari Susiluoto
Suuruuden laskuoppi

Venäläisen tietoyhteiskunnan synty ja kehitys

WSOY2006
440 sivua

Erotukseksi läntisestä suhteellisen tasaisesta kehityksestä kohti tietoyhteiskuntaa Venäjän ja Neuvostoliiton muutosprosessit ovat olleet rajuja, kiihtyviä ja hidastuvia, vuoroin länttä saavuttavia, jopa ohittavia, vuoroin siitä toivottomasti jälkeen jääviä.

Tielle on sosialismin kokeiluissa jäänyt viattomien tiedemiesten verta enemmän kuin missään muussa maassa. Stalin likvidoi silloisen utopistisen "tietoyhteiskunnan" rakentajat ja suunnittelun teoreetikot
1930-luvulla liki viimeiseen mieheen.

Kun suunnittelijat oli poistettu, "suunnittelu" saattoi alkaa. Se, että näissä oloissa kyettiin omin voimin rakentamaan tietokone oli pieni ihme ja osoitus inhimillisen luovuuden ja kenties myös venäläisen matematiikan voimasta.

Neuvostoliittolaisten tietokoneiden evoluution kannalta koneiden synty ja kehitys sotateollisen kompleksin ytimessä osoittautui kohtalokkaaksi.
Neuvostoliitossa kyettiin nk. "sharaskoissa", piikkilankojen eristämissä tiedekaupungeissa, kehittämään jopa supertietokoneita ennen länsimaita, internetiä edeltäviä tietoverkkoja ohjusjärjestelmien tarpeisiin, sotilasmikroja ja koko sosialistisen leirin kattavia suljettuja kommunikaatiojärjestelmiä. Mutta kyseessä oli suljettu systeemi, joka ei säteillyt mitään ympäristöönsä ja jonka olemassaolo ja kehitystaso salattiin strategisista syistä.

Tästä kaikesta on alkanut syntyä luotettava kuva vasta, kun salaisissa projekteissa työskennelleet tiedemiehet ovat uskaltautuneet puhumaan kokemuksistaan.

Tuo vanha infrastruktuuri muodosti sortuessaan esteen aidon tietoyhteiskunnan kehitykselle liki kymmeneksi vuodeksi. Vasta vuoden 2000 tienoilla kehitys lähti uudestaan liikkeelle, tällä kertaa luonnonvoimaisesti ja spontaanisti. Venäjän villit kännykkämarkkinat ja
internet ovat luoneet maahan aivan oman ja edelleen laajenevan "vapauden saarekkeen", minne valtiovallan kontrolli ei ole - toistaiseksi - yltänyt.

Samaan aikaan kun venäjän kieli on kokenut vastoinkäymisiä entisissä Itä-Euroopan maissa ja jopa IVY:n piirissä, globaali venäläinen "kyberavaruus" laajenee kaikkialle maailmaan. Se on täysin moderni ja kilpailukykyinen. Sen kehittäjiä löytyy yhtä hyvin Moskovasta ja Novosibirskistä kuin Israelista ja Yhdysvalloista.

Mitkä ovat pienen Suomen kosketuskohdat tähän kehitykseen?
Monille voi olla yllätys, että Neuvostoliiton kybernetiikan ja tietokoneistumisen perustaja oli suomalaista syntyperää oleva amiraali Aksel Ivar Berg.

Suomi oli edelläkävijämaa neuvostoliittolaisten tietokoneiden käyttäjänä ja samalla maana, joka noudatti amerikkalaisten embargopolitiikkaa, siis tietokoneiden vientikieltoa kommunistimaihin. Samaan aikaan amerikkalaiset kuitenkin ostivat maastamme purettaviksi ja tutkittaviksi venäläiskoneita. Ja vihdoin vuonna 1991, Neuvostoliiton luhistuessa, Venäjä avautui maailmalle - Suomen kautta. Siitä kuuluu kunnia suomalaisille ja venäläisille hakkereille!

Suomi on ollut rajapinnalla ja hyötynyt tästä asemasta monin tavoin. Nykypäivän Venäjällä "Suomen malli", siis suomalaisen tietoyhteiskunnan malli asetetaan "kalifornialaisen", siis amerikkalaisen mallin rinnalle ja jopa edelle pohdittaessa Venäjän tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Olisiko meillä syytä perehtyä Venäjän malliin?

Ilmari Susiluoto
Venäjän tuntija, valtiot tri.

Valtiot tri. Helsingin yliopisto

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran hallituksen jäsen
v.1991-1995

Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin neuvottelukunnan jäsen
vuodesta 1991

Nordiska kommitten för öststatsforskning/ICSEES, jäsen
vuoteen 1982

Suomen Pugwash-toimikunnan sihteeri vuoteen 1989

Vt. apulaisprofessori Helsingin Yliopistossa 1984

Erikoistutkija Ulkoasianministeriössä vuodesta 1982

Lisätietoja:
http://www.russianetworks.net

Sivun alkuun