      | Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokkaiden
Valintalautakunnan puheenjohtaja, dosentti Anna Rotkirch
Yhden kirjoittajan teoksista kaksi kolmesta oli miehen kirjoittama; toimitetuissa teoksissa naisten osuus oli hieman suurempi. Kuten Tietokirjailijoiden jäsentutkimuskin on osoittanut, tietokirjoittaminen on maassamme yllättävän vahvasti sukupuolittunut. Miesten pieni yliote finalisteissa vastaa siis heidän osuuttaan koko tarjonnassa. Suomen vaivihkaa lisääntyvä maahanmuuttajien panos näkyy ilahduttavasti, mm. Venäjän tuntemuksen lisääntymisenä. Raadin työskentelyä on leimannut innostus ja ahdistus. Yllä esitetyt luvut selittävät näitä ristiriitaisia tunteita. Meitä innosti se, että Suomessa tehdään uskomattoman paljon sekä sisällöltään että ulkoasultaan upeita tietokirjoja. Niinpä huoli siitä, ettei Suomessa ole älymystöä ja uusia ajatuksia, näyttää tietokirjojen tarjonnan valossa liioitellulta. Samalla meitä ahdisti ymmärrys siitä, että tuskin kukaan voi lukea edes kaikki meille tarjotut teokset vuoden aikana. Monien teosten takana on vuosikymmenten uurastus ja lukemattomat oivallukset ja löydöt. Hyviä kirjoja on kuitenkin niin paljon, etteivät joukkoviestimet ehdi millään arvostella kirjatulvasta kuin murto-osan. Mikä takaa, että teos löytää sen yleisön, jonka se ansaitsee? Kirjamarkkinoilla kirjojen kierto on yhä lyhyempi. Siksi näitä huolellisesti taitettuja ja kuvitettuja teoksia löytää muutaman vuoden päästä korkeintaan enää antikvariaateista ja kirjastoista, jos niistäkään. Toivottavasti tietokirjailijat ymmärtävät silloin laittaa tekstinsä internetiin sekä levittää tietojaan ja osaamistaan siellä muutenkin. Viime aikoina on ihmetelty sitä, että suomalainen Wikipedia on kehittynyt Meitä ahdisti myös ymmärrys siitä, että finaaliin pääseminen on juuri Jos 206 teoksen joukosta valitaan kaikki kuuden kirjan yhdistelmät niin, että sisäisellä järjestyksellä ei ole väliä, saadaan kombinaatioiden määräksi 99 miljardia. Kun suomalaisia on jo lähes 5,3 miljoonaa, voisi jokainen suomalainen valikoida tarjonnasta lähes yhdeksäntoistatuhatta kuuden kirjan sarjaa ilman, että kenelläkään toisella suomalaisella olisi täysin samanlaista valikoimaa. Jos yhdistelemme kirjajoukosta vain kolmeakymmentä loppusuoralle päässyttä teosta, saa niistäkin lähes 600 000 kuuden kirjan yhdistelmää - ja 30 joukkoon pääseminen sinänsä on jo vuoden tarjonnassa hieno saavutus. Esitämmekin kirjojen huikean tarjonnan takia, että Tieto-Finlandian finaaliin voisi seuraavina vuosina valita neljästä kahdeksaan teosta, eikä kolmesta kuuteen kuten nyt. Tässä runsaudenpulassa on myös selvää, että loppuvaiheessa finaalin kirjaehdokkaiden suhde toisiinsa on merkitsevä. Finalistit ovat kuin kukkakimppu, johon valikoidaan erilaisimmat kasvit. Emme halunneet kuuden kimppuun pelkkiä ruusuja, vaikka esimerkiksi menneiden vuosisatojen historian esityksistä olisi helposti voinut koota oman finaalinsa. Sama pätee juhlavuosien suurmiesten elämäkertoihin. Toinen runsaudenpulan seuraus on, että raadin mieltymyksillä on suurta merkitystä valinnan loppuvaiheessa. Usein pöydällä oli jatkuvasti tuottavan ammattitutkijan teos vastassaan teos, johon sisältyy pitkään jalostettu uteliaisuuden ja uutteruuden hedelmä. Sellainen on kirja, joka on alun perin syntynyt esimerkiksi ammatillisen vaikuttamisen sivujuonena. Kun laadulliset ansiot olivat yhtä suuria - tai yhteismitattomia - kallistuimme silloin jälkimmäisen eli ainutlaatuisen työsuorituksen puolelle. Valtaosa finalisteista taitaa olla tällaisia. Loput edustavat toisaalta oppaiden ja ympäristöteosten, toisaalta terveydestä ja sairastumisesta kirjoittamisen huippua. Juryn får årets Fakta Finlandia mottog sammanlagt 206 böcker. En dryg tredjedel av dessa byggde på historieforskning. Då memoarer och biografier också beaktas närmar sig de historiska verkens antal hundra. Övriga vetenskaper representerades av bara ett trettiotal böcker. Natur och arkitektur behandlas i tjugo verk; dessutom erbjöds handböcker, konstböcker och en handfull pamfletter. Bland de återstående märktes en tydlig grupp böcker som tog upp levnadsloppets sista skeden och sjukdomar. Två av tre monografier hade en manlig författare. I antologierna och uppslagsböckerna var kvinnornas andel något större. De facklitterära författarnas förening har i sin medlemsundersökning nått samma förbluffande slutsats: faktaböckernas produktion är starkt beroende av kön. Männens större antal bland finalisterna motsvarar alltså deras andel på hela fältet. Finlands försiktigt växande mängd invandrare syns på ett glädjande sätt bland annat i en fördjupad Rysslandskännedom. Juryns arbete har kännetecknats av iver och ångest. Siffrorna ovan förklarar våra motstridiga känslor. Vi blev förstås ivriga över den otroliga mängden både till innehåll och utseende inspirerande faktaböcker. Oron över att Finland saknar intellektuella samtal och nya tankar ter sig i ljuset av det facklitterära utbudet lätt överdrivet. Men vi oroades över insikten att knappast någon kan läsa ens de böcker vi erbjudits under ett år. Många böcker är resultatet av decenniers slit, fynd och ihärdigt sökta lösningar. Men de goda böckernas antal är så stort att massmedia omöjligt kan recensera ens en bråkdel. Kan vi då vara säkra på att boken alltid finner den publik den skulle förtjäna? Bokens livslängd på marknaden är allt kortare. Alla dessa omsorgsfullt ombrutna och illustrerade böcker kommer om några få år att hittas endast på antikvariat och bibliotek, om ens det. Vi får hoppas att författarna förstår att göra sin text tillgänglig på Internet och att de annars också sprider sin kunskap där. Vissa har undrat varför finskspråkiga Wikipedia utvecklats så blygsamt i nätet jämfört med exempelvis den svenskspråkiga. Det finns i synnerhet alltför lite originella inlägg om finländska förhållanden. Kanske en förklaring är att finländarna är så sysselsatta med att skriva och publicera "riktiga" böcker...? Det var också direkt plågsamt att inse att just de facklitterära böckerna har det svårast att nå finalen, jämfört med övriga bok-Finlandiapris. Jurymedlemmen Tapio Markkanen är så pass van vid astronomiska tal att han kunde klarlägga de objektiva orsakerna till vår trängdhet. Om man av 206 böcker tar alla tänkbara kombinationer av sex stycken böcker (utan att den inbördes ordningen spelar någon roll) får man 99 miljarder kombinationer. Eftersom befolkningens antal är 5,3 miljoner kunde varje finländare välja nästan 19000 olika serier med sex böcker utan att någon annan hade en exakt likadan samling. Ifall vi kombinerar bara de trettio böcker som nådde slutrakan, ger det nästan 600 000 olika kombinationer av sex böcker - och då var det redan en stark prestation att nå så långt som till de trettio bästa. På grund av det rika utbudet föreslår vi att Fakta Finlandia i framtiden kunde ha mellan fyra och åtta böcker i finalen, i stället för de nuvarande tre till sex böckerna. I slutskedet var böckernas relation till varandra också viktig. Vi sammanställde våra finalister till en bukett av så olika alster som möjligt. Vi ville inte ha en bukett med enbart rosor, fast man lätt kunde ha komponerat en sådan av exempelvis böcker i medeltida historia eller i år jubilerande stormäns biografier. Det massiva utbudet betyder också att juryns personliga smak har en ovanligt stor betydelse i slutskedet. Vi hade ofta att välja mellan en bok skriven av en aktivt publicerande, professionell forskare och en bok som fått mogna under en lång period av nyfikenhet och materialinsamling. Tanken på en sådan bok har ofta uppstått som ett sidospår till författarens egentliga yrkesverksamhet. Ifall böckernas kvalitet var lika hög valde vi då den senare, alltså den unika arbetsprestationen. De flesta av våra finalister torde höra till denna kategori. Resten representerar å ena sidan handböcker och arkitektur, å andra sidan det bästa av det som skrivits om sjukdom och hälsa.
|
