Tieto-FinlandiaTIETO-FINLANDIA-EHDOKKAIDEN JULKISTAMISTILAISUUS
Ravintola La Tour 24.11.2005 Valintalautakunnan puheenjohtaja,
professori Fred Karlsson: Haluan esitellä vuoden 2005 Tieto-Finlandia-palkinnon valintalautakunnan jäsenet: Tiedekeskus Heurekan ohjelmapäällikkö Paula Havaste, Turun yliopiston tähtitieteen professori Esko Valtaoja ja Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen professori Fred Karlsson. Tehtävänämme on vuonna 2005 Suomessa ilmestyneistä tietokirjoista valita korkeintaan (käytännössä täsmälleen) kuusi, joista oikeushammaslääkäri Helena Ranta joulukuussa valitsee voittajan. Entisessä kylässä pidettiin kerran kauneuskilpailut. Osanottajia oli runsaasti, mutta tuomareiden päätös oli tyly: kukaan ei voittanut. Tällaista vajavaisen laadun ongelmaa ei Tieto-Finlandia -palkinnon valintalautakunnilla ole. Laadukkaiden Suomessa julkaistujen tietokirjojen määrä ja tietokirjojen aiheiden kirjo on suorastaan mykistävä. Suomen Kirjasäätiön laatimien palkintosääntöjen mukaan Tieto-Finlandia-palkinto voidaan myöntää ansiokkaalle suomalaiselle tieto- tai oppikirjalle. Tilastojen mukaan tänä vuonna ilmestyy noin 2000 uutta tietokirjaa ja lisäksi ensipainoksina noin 700 uutta oppikirjaa. Vuoden jokaisena päivänä Suomessa ilmestyy siis kuusi tietokirjaa, tai kahdeksan, kun uudet oppikirjat otetaan huomioon. Tämä on melkoinen todiste niin luomisvoimasta ja korkeasta sivistystasosta kuin sanomisen vimmastakin. Kriittisen tarkkailijan mieleen voi hiipiä epäilys, tarvitaanko kaikkia näitä tietokirjoja. Tämä epäilys on kuitenkin helppo torjua. Helsingin yliopiston entinen rehtori Arthur Långfors vastasi 70 vuotta sitten osuvasti haastattelijan vastaavanlaiseen kysymykseen: "Kertokaa minulle, mitkä ovat ne kirjat, joita ihminen ei tarvitse!" Mainitusta valtavasta kahden tuhannen tietokirjan perusjoukosta valintalautakunnan nautittaviksi on tänä vuonna kustantajien lähettäminä päätynyt 178 kirjaa, joista vain kourallinen oli selkeästi tarkoitettu oppikirjaksi. Käytännössä oppikirjat seuloutuvat siis jo kustantajien arvioidessa, mitä kirjoja kisaan kannattaa lähettää. Kustantajien itsensä suorittama alkukarsinta on tuimaa myös tietokirjapuolella, kun 2000 ilmestyneestä kirjasta "vain" 178 eli alle 10% on toimitettu valintalautakunnan maisteltaviksi. Kohta esiteltävät kuusi palkintoehdokasta ovat siis olleet todellisessa myllytyksessä, ne muodostavat kuusi promillea kahdesta tuhannesta! Tietokirjan käsite on tietenkin ääriviivoiltaan sumea. Meitä valintalautakunnan jäseniä ovat puhuttaneet tietokirjan suhteet esimerkiksi tieteellisiin monografioihin (erityisesti tohtorinväitöskirjoihin), sanakirjoihin, hakuteoksiin, elämäkertoihin, kaunokirjallisuuteen ja nuorisokirjoihin. Kriterierna för urvalet av de sex föreslagna böckerna är det också skäl att kort kommentera. Först noterar jag att urvalskommittén lägger fram ett enhälligt förslag, även om vi var och en vid vårt sista möte (av fem) hade flera andra tänkbara alternativ i finalsextetten. Viktiga kriterier för oss har varit temats angelägenhet, diversiteten över olika kunskapsområden, innovationsnivån, genomslagskraften, begripligheten och läsbarheten, språkdräkten, typografin och naturligtvis att vi bedömer kunskapen vara så riktig som den kan vara. Hyvät naiset ja herrat! Tulkitsen valintalautakunnan kaikkien jäsenten mielialoja, kun sanon, että ilahtuneina otimme vastaan tämän kunniatehtävän, syvästi vaikuttuneina Suomessa piilevästä luomisvoimasta teimme työmme, ja paljon uutta omaksuneina olemme nyt valmiit nöyrällä mielellä esittelemään ne kuusi tietokirjaa, joista oikeushammaslääkäri Helena Ranta valitsee lopullisen voittajan. Jokainen meistä esittelee kaksi yhteisesti valitsemistamme Tieto-Finlandia-finalisteista, tekijöiden mukaisessa aakkosjärjestyksessä: Pia Brandtin, Erja Korteniemi-Poikelan, Raisa Cacciatoren ja Maarit Huovisen kirja Hei beibi, mä oon tulta on suorasukaista seksuaalivalistusta nuorille. Tätä tietoa kaivataan aina yhtä kiihkeästi, etenkin kun se tarjotaan nuorten ehdoilla kirjan nuortenlehtimäistä ulkoasua, kuvitusta ja kirjoitustapaa myöten. Monet seksuaalisuuteen liitetyt tabut ylitetään mukavasti, ja myönteinen huumori helpottaa vaikeaksi koetun aiheen käsittelyä. Kirjan työryhmään kuuluneet Väestöliiton seksuaaliterveysklinikan asiantuntijat ja lääketieteen toimittajat eivät silti tingi piiruakaan asiasisällöstä. Faktat ovat kohdallaan. Tämän hauskan seksioppaan toivoisi kuluvan myös aikuisten käsissä, sillä sen avulla on helppo rakentaa itselleen myönteistä seksuaalista minäkuvaa. Ilkka Jukaraisen omakustanteinen kirja Uistin on intohimoisesti tehty, monipuolinen ja syvällinen esitys uistinten tekniikan kehittymisestä ja niiden kulttuurihistoriasta. Keskeisesti esillä ovat myös uistinten kansanomaiset keksijät ja teolliset valmistajat, jopa pyydetyt vonkaleetkin. Omakustanteen tekijän tiellä on ollut monta mutkaa, minkä voi päätellä esipuheen lausahduksesta: "Kun kulttuuriväen päät raskaana rintaa vasten painui, paloi rinnassani yhä aate jalo". Tämän kauniisti taitetun ja kuvitetun kirjan aate ja palo ovat nyt tuoneet Tieto-Finlandia-ehdokkuuden. Anna Kortelainen näkee kirjassaan Päivä naisten paratiisissa tavaratalon olleen jo 150 vuotta sitten naisten tilaa, jossa heidän oli hyväksyttyä viihtyä, ja siellä naiset saattoivat myös menestyä työelämässä. Pariisilais- ja helsinkiläistavarataloja tulkitaan aistillisina rakennuksina, jotka viettelevät asiakkaansa. Tällaisista analyyseista nousee kiinnostava näkökulma oman aikamme shoppailuun ja ostoskäyttäytymiseen. Lukija viihtyy kiertokäynnillä tavarataloon liittyvässä tutkimuksessa, sillä hauskat esimerkit ja kiehtovat ajankuvat yhdistyvät yllättäviin näkökulmiin. Tuloksena on kulutuskäyttäytymisen selitysopas, arjen kulttuurihistoriaa kiehtovasti valottava teos. Jatkosodan pikku jättiläinen on vaikuttava kokoomateos Suomen olemassaoloa vavisuttaneesta murrosvaiheesta. Teoksen toimittajat ovat Jari Leskinen ja Antti Juutilainen, varsinaisina kirjoittajina 63 eri alojen asiantuntijaa. Viileän analyyttisessa tarkastelussa ovat niin jatkosodan poliittiset ristiriidat, koti- ja eturintaman äärimmäiset voimainponnistukset kesällä 1944 kuin korpisoturin korsusutkaukset ja liikuttava tarina siitä, kuinka marsalkka Mannerheim rintamavänrikki Toivo Jussilan ehdotuksesta myönsi Vapaudenristin Suomen äideille. Osmo Tammisalon teos Rakkauden evoluutio käsittelee ihmissuhteita mutta siinä ei puhuta miehestä ja naisesta, kodista ja rakkaudesta, vaan uroksesta ja naaraasta, pesästä ja parittelusta. Ensi hätkähdyksen jälkeen lukijassa herää vastustamaton kiinnostus: kuinka paljon evoluutio voi selittää käyttäytymistä, jota yleensä pidämme vain ihmiselle ominaisena? Tammisalon kirja on yhtä aikaa sekä asiallinen että viihdyttävä. Se jättää tilaa omaan oivaltamiseen, haastaa ajattelemaan ja väittämään vastaan. Eikä sen luettuaan pysty enää koskaan katsomaan vastakkaista tai samaakaan sukupuolta aivan sillä entisellä, totutulla tavalla. Jouko Tuomiston kirja 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä vastaa moniin keskeisiin kysymyksiin: Kuinka vaarallista on silakkojen dioksiini? Säteilevätkö kännykät? Mistä on kyse EU:n kemikaaliasetuksessa? Ympäristöön liittyvät ongelmat askarruttavat meitä kaikkia, mutta asiallinen ja tasapuolinen tieto tahtoo hukkua kilpahuudantaan. Pitkän linjan ammattilainen Jouko Tuomisto on kirjoittanut selkeän ja käytännönläheisen kirjan siitä, mitä ympäristöriskeistä todella tiedetään ja mitä ei tiedetä. Sivu sivulta Tuomiston kirja sekä lohduttaa että yllättää: moni kohuttu riski onkin lähes olematon, ja riskeistä suurimmat aiheuttaa ihminen itse itselleen. Maailmassa selviytymisen opas jokaiseen kotiin, tai huussiin, kuten tekijä itse ehdottaa. *************** Lopuksi valintalautakunta esittää kiitoksensa kisaan osallistuneille suurille ja pienille kustantajille, ja erityisen lämpimät onnentoivotukset niille kirjoittajille. jotka nyt taidon ja onnenkin myötä ovat yltäneet Tieto-Finlandian finaaliin. 
|