Kirjankustantaja Leena Majander-Reenpää
Suomen kirjasäätiön hallituksen puheenjohtaja

KIRJALLISUUDEN FINLANDIA-PALKINNON JAKOTILAISUUS 2.12.2009

Arvoisat kirjailijat, hyvät median edustajat,
kunnioitetut kustantajakollegat, hyvät naiset ja herrat!


Olen työskennellyt kirja-alalla yli kolmekymmentä vuotta ja ollut aina
vakaasti sitä mieltä, että me kustantajat teemme työtä kulttuurin ja
sivistyksen toimialalla. Kirjojen sisältöjen merkitys suomalaisille
on suunnattomasti suurempi kuin liike-elämän mittareina yleisesti käytetyt toimialan rahavirrat tai alan vaikutus työllisyyteen.

Seurattuani tämän syksyn polemiikkeja mediassa - suoranaista mylläkkää! -
olen joutunut miettimään, onko kirjankustantaminen sittenkään sitä mihin olen
aina uskonut. Onko kaikki nyt muuttunut?

- Eikö kustannustoiminnan ydin olekaan kirjantekijän ja luotetun kustannustoimittajan hyvässä yhteistyössä?
- Onko keskusteluyhteys ja vuorovaikutus kirjailijoiden ja kustantajan välillä siirtynyt lööppien ja blogien kirkuvaan ja puskasta ampuvaan maailmaan?
- Onko monisatasivuisen elämäkertateoksen tärkeintä antia alkoholismi, mielen sairaudet, perheväkivalta tai insesti?
- Katoaako mediasta asiaansa paneutuvien kulttuurijournalistien ammattikunta, kun yleistoimittajat laativat yleisjuttuja kaikille julkaisualustoille?
- Pitääkö kustannustalojen ylin johto kirjankustannustoimintaa vain ns. tavallisena liiketoimintana, jota loputtomasti systematisoidaan, tehostetaan, tuotteistetaan ja kaupallistetaan?

Hämmentävien kysymysten ja ahdistavien ajatusten keskellä turvaudun
omaan credooni, ja sanon sen painokkaasti ääneen:

Menestyksellinen kirjankustannustoiminta ei ole tavallista liiketoimintaa. Se on pitkäjänteinen taitolaji, jossa yhdistyvät luovan kirjallisen työn edistäminen ja sen tulosten saattaminen lukijoiden ulottuville sekä terve, järkevä liiketoiminta. Kirjallisuus ja kirjantekijät ovat syy, miksi lahjakkaat ja näkemykselliset ihmiset hakeutuvat kustantamoihin työhön. Kirjallisuuden sivistyksellinen ja kulttuurillinen merkitys motivoi kustantamojen väkeä ja innostaa meitä jatkuvaan kehittymiseen kiinnostavassa mutta paineisessa ammatissamme.

Toiveikkaasti tulkitsenkin niin, että käyty julkinen keskustelu on osoitus kirjan merkityksestä suomalaisille. Kirja ei totisesti ole yhdentekevä, päinvastoin! Kirjat ja lukeminen sytyttävät ja ravistavat, tunteet käyvät kuumina kirjallisuuden ympärillä.

:::


Myös tämän päivän aihe Finlandia-palkinto on herättänyt tänä syksynä poikkeuksellisen kiivasta keskustelua ja ihmettelyä, samoin viime viikolla jaettu Tieto-Finlandia.

Esiraadit ja valitsijat asettaa Suomen Kirjasäätiön hallitus. Raatien valitseminen muistuttaa kompleksisuudessaan männäviikkoista EUn huippuvirkojen täyttämistä. Säätiö pyrkii ottamaan huomioon raatilaisten kirjallisen asiantuntemuksen lisäksi mm. maantieteen, sukupuolen, iän ja kielitaustan. Jääviyskysymyksetkin tulevat pienessä maassa usein vastaan. Kolmijäseniseen esiraatiin aiottu henkilö saattaa myös kieltäytyä tarjotusta tehtävästä, esimerkiksi arvellessaan raatityöskentelyn takia menettävänsä koko syksyn tienestinsä freelancer kirjallisuuskriitikkona. Yhden henkilön muutos voi olennaisesti keikahduttaa esiraadin dynamiikkaa. Kuitenkin, joka vuosi Kirjasäätiön hallitus on ollut raateihin tyytyväinen. Myös julkisuudessa raateihin on suhtauduttu yleensä varsin suopeasti - kunnes ehdokaslistat on julkistettu...

Tänä vuonna sekä Tieto-Finlandian että kaunokirjallisuuden Finlandian ehdokaslistat ovat
tuottaneet aivan poikkeuksellista ihmetystä ja hämmästystä. Kirjallista kenttää aktiivisesti seuraavat kansalaiset ovat reagoineet voimakkaasti: "Mitä ihmeen kirjoja esiraati on ehdolle löytänyt!" On kysytty, etsivätkö raadit kummallisuuksia, ketä on haluttu näpäyttää,
omaako häntäänsä raati on halunnut nostaa?

Opetusministeriön ja kirjankustantajien yhdessä perustaman Suomen Kirjasäätiön keskeinen tehtävä on lukemisharrastuksen ja kirjallisen kulttuurin edistäminen. Yhtenä keinona tähän ovat kolme kirjallisuuden Finlandia-palkintoa.
Oikeudenmukaisuus ei toteudu ehdokkuuksissa saati voittajissa. Ei tässä, kuten ei
muissakaan taiteen alaan liittyvissä kilpailuissa. Valinnat ovat aina subjektiivisia,
kirjan "hyvyys" on sen lukijan pääteltävissä. Valistuneella lukijalla on oikeus olla eri mieltä
esiraatien tai valitsijan kanssa. Nimettömät nettikirjoittajat jääkööt omaan arvoonsa ja muhikoot liemissään.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto, arvoltaan 30 000 euroa, jaetaan tänään 26. kerran. Valintalautakuntaan ovat kuuluneet professori Liisa Steinby puheenjohtajana, kriitikko Olavi Jama ja yhteyspäällikkö Saara Vesikansa. Heidän ehdolle asettamistaan kuudesta romaanista Finlandia-palkinnon voittajan valitsee kulttuurineuvos Tuula Arkio.

Kiitän esiraatia vaativan urakkansa hoitamisesta ja sen seurausten kestämisestä, kiitän myös rohkeaa valitsijaa Tuula Arkiota, jota pyydän nyt nousemaan lavalle palkintoa jakamaan.