Vuoden 2011 Finlandia Junior -palkinnon jakotilaisuus 23.11.2011 Helsingissä,
Grand Casinon Fennia Salongissa, muusikko Paula Vesala

VALOA, VALOA, VALOA

Ei vain se mitä kerrotaan, vaan se miten kerrotaan.
Ei vain se mitä sanat tarkoittavat, vaan se miten ne on osattu asettaa.

Vilja-Tuulia Huotarisen kielen rytmi ja sointi on valtavan kaunis.
Lauseet eivät ole olemassa vain tarinan kertomista varten, vaan ne elävät
niin kuin runo tai laulu. Tai tässä tapauksessa nuortenkirja parhaimmillaan.

Entäs tarina sitten?

Kaksi neljätoistavuotiasta tyttöä ja kaikkialla säteilyä. On vuosi 1986,
ja ensin jossain kuollaan ja selviydytään Tshernobylin
ydinvoimalaonnettomuudesta. Hetki sen jälkeen Mimi ja Mariia eivät selviä
rakkaudettomuudesta, rakkaudesta, tai rakkaudesta huolimatta. "Räjähdyksiä
ei voinut hallita. Ne jättivät meihin jälkensä." Havainnot ovat niin
teräviä, että ne pistävät sydämeen. Niihin haluaa palata uudestaan ja
uudestaan.

Mariian vaikeus ja silti tarve kertoa tarinansa lukijoille kuvataan
liikuttavalla tasolla: Hän kommentoi itse kirjoittamaansa, arvostelee sitä
ulkopuolisten silmien kautta, toteaa kuinka luovan kirjoittamisen oppaissa
opetetaan oikeastaan kertomaan aivan eri tavalla, mutta kun tämä tarina ei
voi tulla kerrotuksi muuten kuin miten se oikeasti meni. Jos rakastetun
puhelinsoiton odottaminen ei ole jännittäviä käänteitä täynnä, niin se ei
vain ole.

Huotarinen ei väheksy lukijaansa vaan antaa täyslaidallisen. Runon
keinoja lähestyvä kerrontatapa tekee itsemurhan käsittelemisestä
voimakasta, tekstissä on tilaa omille mielikuville ja tulkinnoille, mutta
samalla ikään kuin nuoren lukijan avuksi ja turvaksi rientävä etäännytys,
eli Mariian lukijalle jutusteleminen romaanistaan sen edetessä, tuntuu
aiheen ja lukijakunnan mahdollisen iän huomioonottaen suorastaan
nerokkaalta ratkaisulta.

"Valoa valoa valoa" ei kumarru nuorten puoleen aikuisen maailmasta, vaan
sen ääni tulee suoraan ja elävänä kipeästä, pyörryttävästä, monimutkaisesta
nuoruudesta, siitä jossa nuorta pitäisikin oikeastaan suojella juuri aikuisilta
ja heidän sokeudeltaan.

Tämän kirjan minä olisi halunnut lukea silloin kun olin neljätoista.