Finlandia Junior -palkintoehdokkaiden
julkistamistilaisuus, Helsinki 9.11. 2006

Finlandia Junior -ehdokkaat 2006

Valintalautakunnan puheenjohtaja, sanataidekasvattaja Outi-Maria Takkinen:

"Kerro, kerro kuvastin,
ken on maassa kaunehin."

Helsinkiläisessä lasten ja nuorten taidekeskuksessa Annantalossa, jossa tällä hetkellä työskentelen Opetusministeriön Taikalamppu-hankkeen kiertävänä sanataideopettajana, on tänä syksynä seikkailtu Lumotussa metsässä Grimmin satujen maailmoissa.

Joukko helsinkiläisiä taiteilijoita ja Annantalon henkilökunta ovat rakentaneet satujen pohjalta lapsille näyttelyn ja elämystilan, jossa yhtä aikaa löytyy viitteitä moneen eri satuun: Hannu on noidan vankina suolatikuista rakennetussa häkissä. Yli satavuotiaan hirsimökin seinille ovat kuvansa jättäneet niin Tuhkimo kuin Punahilkkakin. Kääpiöiden puutarhaan komeiden kaalinpäiden rinnalle on Onnellinen Hannu unohtanut kultakimpaleen, jonka hän sai lahjaksi kuninkaalta palveltuaan tätä uskollisesti seitsemän vuotta.

Satujen ja tarinoiden kautta lapset kohtaavat Lumottu metsä -näyttelyssä myös eurooppalaisen kansansatuperinteemme arkkityypit, tyypillisimpiä vaara-, ongelma- ja seikkailutilanteita sekä erilaisia ratkaisumalleja niistä selviämiseen.

Olen käynyt syksyn aikana Lumottu metsä -näyttelyssä miltei tuhannen eskarilaisen ja eka-tokaluokkaisen lapsen kanssa. Näyttelyssä on myös taiteilija Kimmo Takalan luoma, onton puunrungon sisältä löytyvä mikromaailma Lumikin äitipuolen huoneesta peileineen päivineen. Kun kysyn lapsilta, mitä mieltä he ovat, onko ylipäätään mahdollista, että joku olisi selkeästi kauniimpi kuin muut, he vastaavat aina yksimielisesti: Ei tietenkään! Jokainenhan on kaunis omalla tavallaan.

On mielenkiintoista päästä tuomarin työn kautta kurkistamaan kirjallisuuskilpailuinstituution sisälle: Ehtiikö niitä kirjoja oikeasti lukea? Minkälaista vääntöä ehdokkaista päättäminen on? Miten kuva- ja runokirjoja, eri ikäisille tarkoitettuja kirjoja, yksittäisen kirjailijan yksittäistä kirjaa suhteessa hänen aiempaan tuotantoonsa jne. pystyy mitenkään arvioimaan?

Aina välillä tuomarina on tuntenut olonsa Lumikin äitipuolen peiliksi, välillä on tullut mieleen mäkihyppy: kuka hyppää pisimmälle, kuka saa tuomaristoltamme parhaat tyylipisteet. Tässä tehtävässä jos missä, olen tuntenut myös iloa ja turvaa kirjallisuuden opinnoistani: kykyä paitsi yhdistää myös irrottaa teososana kokonaisuutta, tarkastella sitä yhtä aikaa kaukaa ja mikroskooppisen läheltä.

Vastuu ehdokkuuden ulkopuolelle jäävistä kirjailijoista ja kuvittajista on myös painanut tuomarin harteita pitkin matkaa. Ehdokasasettelu tuntuu monesti kääntyvän ikään kuin päälaelleen: ikään kuin vain ehdokkaaksi yltäneet olisivat hyvää luokituskirjallisuutta, ja ehdokkuuden ulkopuolelle jääneet suoranaisia häviäjiä. Sehän ei missään nimessä pidä paikkansa! Jokainen kilpailuun osallistunut kirja on jo omalla tavallaan moninkertainen voittaja: se on ensinnäkin saavuttanut ensimmäisen tavoitteensa: valmistumisen. Lisäksi se on ylittänyt julkaisukynnyksen. Ei mitään pieniä asioita tai itsestäänselvyyksiä!

Eikä se, ettei kirja nouse ehdokkaaksi asti tarkoita missään nimessä, että se olisi huono tai epäonnistunut. Täytyy myös muistaa, että makuasioissa liikutaan hyvin sentimentaalisella ja vivahteikkaalla alueella. Yksikin toinen tuomari jonkun meistä kolmesta tilalla olisi jo voinut henkilökohtaisella maullaan tulla muuttaneeksi ehdokasasettelua johonkin suuntaan.

Jokainen kirja ansaitsi ehdottomasti tulla luetuksi, se tuli selväksi heti urakan alkuvaiheessa. Tuomaristona suhtauduimme kilpailuaspektiin varjelemalla jokaisen kilpailuun osallistuneen kirjan oikeutta kilpailla sellaisena kuin se on: sarjakirjat kilpailivat siis yhtä lailla yksilöinä kuin yksittäiset teoksetkin, myös kirjailijoita ja kuvittajia pyrimme parhaan taitomme mukaan käsittelemään vain kilpailuun osallistuneiden teosten kautta ilman painolastia tai nostetta heidän aiemmasta tuotannostaan. Yritimme siis kohdella kaikkia kilpailijoitamme tasavertaisuusperiaatteella.

Tuomarin työ oli antoisa tutkimus- ja tutustumismatka suomalaiseen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Ennen kilpailua ajattelin, että saan luku-urakkani myötä todistusmateriaalia mieltäni epäilyttäneestä seikasta, että kaikkialla nykyään näkyvä kiire välittyy myös lasten- ja nuortenkirjallisuuteemme työn viimeistelemättömyytenä, erilaisina huolimattomuusvirheinä yms. Ilokseni jouduin kuitenkin perumaan nämä epäilyni matkan varrella: suurin osa kilpailuun osallistuneista kirjoista oli huolella ja hyvin loppuun asti tehtyjä. Siitä suuri kiitos kirjan koko tuotantoketjulle!

Lukuprosessi nostatti luonnollisesti esille uusia huolenaiheita: kunpa lukijat löytäisivät ja saisivat käsiinsä tämän kaiken hienon kirjallisuuden, millä meitä tänä päivänä Suomessa hellitään. Tänäkin vuonna ilmestyi esimerkiksi niin monta hyvää, uutta kotimaista nuortenkirjaa, että toivoisin todella esimerkiksi kouluilta rohkeutta tehdä kirjahankintoja siten, että samaa kirjaa voisi lukea kokonainen luokka. Kirjoista on nimittäin aika hankala puhua, jos kukaan muu ei ole lukenut kyseistä teosta. Toivon myös, että seuraavan vuoden kirjat eivät aaltona pyyhkäise alleen ja kirjakauppojen, kirjastojen ja kulttuurikeskusten hyllyjen uumeniin tämän vuoden satoa. Ettei kirjan elinkaari olisi syksystä jouluun kuten kirjailijoiden kuulee selvästikin aidosti asiasta huolestuneena sanovan.

Esittelen teille nyt palkintolautakuntamme muut jäsenet: tietokirjailija, nuorisokirjallisuuden tutkija Niklas Bengtsson sekä lastenkirjataiteen tutkija, kuvataideopettaja Maria Laukka.

Mutta nyt päivän tärkeimpään asiaan, vuoden 2006 Finlandia Junior -ehdokkaiden julkistukseen! Esittelen ehdokkaat kirjailijoiden sukunimien mukaisessa aakkosjärjestyksessä. Joidenkin kirjojen osalta ehdokkaina ovat kuitenkin sekä kirjailija että kuvittaja, yhden kirjan kohdalla myös graafinen suunnittelija.