Finlandia Junior -palkintoehdokkaiden julkistamistilaisuus pidettiin ravintola La Tourissa Helsingissä 5.11.2003.

Finlandia -Juniorehdokkaat 2003

Valintalautakunnan perustelut:

Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu Helsingissä. Otava 2003.

Tekijäparin aiemmista Veera-kirjoista tutut koheltavat sivuhenkilöt, Tatu ja Patu, ovat nyt anastaneet pääroolin itselleen. Menoa ja meininkiä riittää, niin että hitaampia hirvittää! Havukainen ja Toivonen leikittelevät riehakkaasti näkökulmilla ja rakentavat huimia, jopa surrealistisesti sävyttyneitä aukeamia, joista löytyy eri katselukerroilla aina jotain uutta ja yllätyksellistä.

Tässä kuvakirjassa kuvat ovat tekstiä selvästi määräävämmässä roolissa: kuvat vievät rivakasti tarinaa eteenpäin. Yksityiskohtien runsaus ei silti sekoita kuvien tai aukeamien rytmiä, vaan kokonaisuus on huolella rakennettu värimaailmaa myöten. Havukaisen ja Toivosen tyyli on selkeästi omansa, riemastuttava ja rakkaudella työstetty.

Tatu ja Patu Helsingissä soveltuu myös kuvakirjaikäisten tietokirjaksi: vauhdikkaan seikkailun äkkikäänteissä tutustutaan nimittäin Helsingin keskeisiin nähtävyyksiin.

Hannele Huovi: Gepardi katsoo peiliin. Faabeleita. Kuvittanut Kirsi Neuvonen. Tammi 2003.

Hannele Huovin teos sitoutuu komeasti ja tunnistettavasti vanhaan faabeliperinteeseen. Se hyödyntää faabelin, lyhyen opettavaisen eläinsadun, perusmuotoa mukaillen sitä rohkeasti ja hauskasti tämän päivän lukijan tarpeita paremmin palvelevaksi.

Inhimillisesti käyttäytyvät, mutta luonnontieteellisin detaljein kuvatut eläimet tuntuvat elävän yhtä aikaa villissä luonnossa ja modernissa informaatioyhteiskunnassa. Hannele Huovi tekee tarkkapiirteisiä vertauskuvia vaikkapa nykyihmisen turhamaisuudesta, ahneudesta ja itsetuhoisesta käytöksestä. Hän kirjoittaa monitulkintaisissa tarinoissaan niukkaa, mutta aistivoimaisuudessaan erittäin rikasta ja visuaalista kieltä. Perinteisen faabelin tavoin tarinoiden loppuun on liitetty lyhyen lakoninen opetuslause.

Kirsi Neuvosen grafiikan vedokset ovat olleet Hannele Huovin inspiraation lähteenä. Komean lukuelämyksen viimeistelee vielä teoksen tyylikäs taitto.

Tuula Kallioniemi: Tule takaisin, pikku nalle. Kuvittanut Christel Rönns. Otava 2003.

Tuula Kallioniemi on kirjoittanut hukkateille joutuvan nallen tarinaan viiltävän tarkkoja luonnetutkielmia, lelujen keskinäistä valtapeliä, läheisriippuvuutta, itsetunnon kohotusta ja loppuun kaiken sovittavan ystävyyden ylistyksen.

Pientä nallea panttivankinaan pitävä karski pulu, Alpo Torstensson, on lastenkirjan sankarina todellinen outo lintu, joka tuo leppeään leluseikkailuun sopivasti särmää. Kallioniemen valttina on letkeä dialogi, jonka huumorissa ei ole väkisin väännetyn tuntua. Lelujen seikkailu rytmittyy sopivanpituisiin lukuihin, joita on ilo lukea ääneen.

Christel Rönns on tallettanut lapsi- ja lelusankareiden ilmeisiin ja eleisiin laajan tunnekirjon. Tyyliltään muuntautumiskykyinen Rönns on tehnyt kujemielisen kuvituksen. Tässä kuvan ja sanan toimivassa yhteispelissä on riittävästi ulotteikkuutta myös lukutaitoaan vasta harjaannuttavalle alakoululaiselle.

Jukka Laajarinne: Madonluvut. Matemaattisia sekoiluja. Kuvittanut Martti Ruokonen. WSOY 2003.

Oivaltavasti toteutettu aluevaltaus lasten ja nuorten tietokirjallisuudessa. Matemaattiset sanalliset ongelmanratkaisutehtävät muuttuvat Jukka Laajarinteen letkeissä tarinoissa hauskaksi aivojumpaksi. Itsenäisissä pikkutarinoissa on kielellistä ilottelua, salakavalaa, älykästä kreisihuumoria ja viittauksia maailmankirjallisuuden klassikoihin.

Martti Ruokosen hillitön, modernin näyttävä ja roheva kuvitus herkullisine väreineen on yhtä tekstin anarkistisen otteen kanssa.

Stella Parland & Linda Bondestam: Katastrofer och strofer om slummer och stoj. Söderströms 2003.

Stella Parland och Linda Bondestam har skapat en ovanligt rik poesibilderbok, som talar till läsare av alla åldrar.

Parland behärskar rytm och rim på ett suveränt sätt. Nonsensdikternas själslandskap växlar från korthuggna ordlekar till några längre och lugnare stämningsdikter. Dikternas motiv har en förbluffande bredd: från en loppas bekännelser till Isaac Newton, från det smärtsamma i att åldras till Romeo och Julia, från Babels torn till en sommarflugas funderingar.

Linda Bondestam har i år gjort en stark debut som illustratör till två personliga bilderböcker: i den här poesibilderboken skapar hon en expressionistisk bildvärld med drag av grotesk, där poesin lever och andas.

Stella Parland ja Linda Bondestam ovat tehneet harvinaisen rikkaan runokuvakirjan, joka puhuttelee hyvin monenikäistä lukijakuntaa.

Parland hallitsee soinnuttelun ja rytmittelyn suvereenisti. Nonsense-runojen mielenmaisemat vaihtelevat lyhytiskuisista leikittelyistä muutamaan pidempään rauhalliseen tunnelmarunoon. Aiheisto ulottuu hämmästyttävän laajalle: kirpun tunnustuksista Isaac Newtoniin, vanhenemisen tuskasta Romeoon ja Juliaan ja Baabelin tornista kesäkärpäsen ajatuksiin asti.

Typografia aiheuttaa lukemiseen välillä kitkaa, mutta toisaalta runoa onkin luettava paneutuneemmin kuin proosaa, siksi "hidasteet" ovat perusteltavissa.

Linda Bondestam on tänä vuonna tehnyt vahvan debyytin kahden omintakeisen kuvakirjan kuvittajana: tässä runokuvakirjassa hän luo rujonkauniin, ekspressionistisen kuvamaailman, jossa runoteksti luontevasti elää.

Arja Puikkonen: Haloo, kuuleeko kaupunki. Otava 2003.

Ehjä ja hallittu kokonaisuus, hyvällä tavalla rajattu, aiheenkäsittelyltään erilainen kirja ahmimisikäisille lapsille. Arja Puikkosen kirjoittamat päähenkilöt ovat inhimillisissä heikkouksissaan uskottavia ja todentuntuisia. Tällainen intensiivisyyden tuntu näyttää jo lähes kokonaan hävinneen viime aikojen lasten- ja varhaisnuorten-kirjoista, kun remellys ja huumori ovat tulleet itsetarkoitukselliseksi koukuksi innostaa lapsia lukemaan.

Oivaltavasti ja tasapuolisesti erilaisia tunteita myötäeläen Puikkonen kuvaa maalaistalon perhetragediaa: isä on pettynyt heiveröiseen poikaansa, joka pakenee mieluummin mielikuvitusmaailmaansa kuin nousee puolustamaan oikeuksiaan kylän kovispoikien edessä. Kiusaajien ja kiusatun suhdetta kuvataan yksioikoisia kliseitä karttaen. Tunnelma tiivistyy dekkarimaiseen loppunousuun tarkoin harkituin lisätehostein. Kirjan jälkeen lukijalle jää hivenen hengästynyt, mutta tyytyväinen olo.