      | Finlandia Junior -palkintoehdokkaat 2002(julkistettu 4.11. klo 10.00) Valintalautakunnan perustelut: Oivaltavaa ja hauskaa käyttörunoutta Jukka Itkonen: Käpälämäki. Kuonokkaita, suomukkaita ja siivekkäitä runoja. Kuvittanut Petra Heikkilä. Otava 2002. Jukka Itkonen on suomalaisen lastenrunouden suuri mies, joka kirjoittaa aivan omanlaisiaan runoja: rohkeasti ja tuoreesti riimiteltyjä, rytmillisesti iskeviä ja ennen kaikkea oivaltavan hauskoja. Itkosen runot viehättävät niin lapsia kuin aikuisiakin, toimivat sekä ääneen että hiljaa luettuina ja onnistuvat hauskojen sanaleikkien avulla toisinaan koskettamaan myös vakavampia aiheita. Käpälämäen sympaattiset, tarinalliset runot kertovat kissoista, kaloista, koirista ja linnuista. Kokoelma on mukavan runsas: runoja on yhteensä melkein seitsemänkymmentä, eikä luettava lopu hetkessä. Vanhemmille ja lasten kanssa työskenteleville Käpälämäki on todellinen käyttökirja, jonka ääreen voi palata uudestaan ja uudestaan. Nämä runot eivät kulu käytössä. Onko eläimillä uimahousuja? Liisa Kallio: Eläinten uintiretki. Tammi 2002 Lahjakkaan tekijän raikas työ kertoo eläintarhan asukeista, jotka tekevät retken uimahalliin ja joutuvat yllättäviin tilanteisiin. Miten kassaneiti suhtautuu moiseen retkikuntaan? Entä muut hallin asiakkaat? Ja saatiinko selville, miltä ihmiset näyttävät ilman vaatteita! Hassu ja hyväntuulinen sadullinen tarina on kuvitettu mehevin, voimakkain värein ja lennokkain kuvakulmin. Tapahtumien liike, pohjoisen talven hämäryys ja sisätilojen kirkas valo vaihtelevat kuvissa erityisen kauniisti. Teksti ja kuvat käyvät tasapainoista ja sopivasti yllättävää vuoropuhelua. Kirjan lopussa päästään vielä pohtimaan erityisen ajankohtaista ongelmaa: puhuvatko tiedotusvälineet totta? Päiväkirjojen todenmakuinen maailma Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot! Tammi 2002 Tekijä on monen suomalaisen kulttuurihistorian vaikuttajan nuoruudenkuvauksien jälkeen yltänyt huippuunsa kertoessaan nyt Aino Krohnin kiihkeistä kasvuvuosista. Faktan ja fiktion mainosti lomittava teos saa ulottuvuutta myös kerrontateknisen, taitavan ratkaisun kautta: tuntuu kuin tekijä itse olisi asettunut minä -kertojan asemaan. Viipurista Kiiskilän Hoviin palkattu Liisa on kirjan alussa hoitanut Ainoa jo kuusitoista vuotta ja seuraa nyt rakastavin, mutta myös kriittisin silmin hoidokkinsa elämää isän kuolemasta runokirjoihin ja Oskar Kallaksen tuliseen rakkauteen saakka. Kirjan nimestä alkaen tuntee lukevansa suvereenisesti hallitun, laajan taustamateriaalin suomaa pakotonta kerrontaa, joka poimii esiin olennaisen, ravistavan ja liikuttavan Aino Krohnin tiestä kirjailijaksi. Samalla lukija saa kiinnostavia välähdyksiä suomalaisen kulttuurihistorian tärkeistä hetkistä 1800- ja 1900-lukujen vaihteen koulunkäynnistä, kielikysymyksistä ja venäläistämisestä aina promootioiden juonitteluihin ja juhlien hurmaan. Mökkielämän elämysten ketju Reetta Niemelä ja Leena Lumme: Miljan kesä. Otava 2002. Miljan talvi. Otava 2002 Kirjaparivaljakko käsittelee perisuomalaista aihetta, mökkielämää. Mitä mökillä tehdään kesäisin ja talvisin? Kirjojen Milja-tyttö osallistuu mökin arkisiin tapahtumiin, jotka kerrotaan asiallisen koruttomasti ja verkkaisesti, välillä sopivasti pieniä tiedonmurusia luonnosta jaellen. Mutta tapahtuukin ihme: kirjoissa on epätodellisen tiivis tunnelma. Juuri näin pieni lapsi kokee ajan kulumisen hetki hetkeltä, elämysten ketjuna. Tasavertainen, hellä suhde isovanhempien ja lapsen välillä saa makua myös lämpimistä runoista. Leena Lumpeen kuvitus rakentaa tarinaa saumattomasti. Näissä kypsissä, loppuun asti viimeistellyissä kirjoissa teksti ja kuvat ovat yhtä. Kauhun ja tunteen roolipeli Seita Parkkola ja Niina Repo: Ruttolinna. WSOY 2002 Elämysseikkailu Ranskassa - seitsemän nuorta valmistelemassa tulevalle kauhuja halajavalle aikuisryhmälle rekvisiitat ja tunteiden syöverit. Tekijäparivaljakko työstää lähtökohtaansa nopein, dokumenttielokuvan tapaisin keinoin: mukanaolevien nuorten taustat, omat pelot, orastavat kiintymykset ja salatut halut tulevat esille kunkin tilanteita hahmottavien puheenvuorojen kautta. Viiden päivän aikana tilanne ryöstäytyy käsistä. Kirjoittajat ovat kuin roolipelin ohjaajia: välillä luulet tietäväsi, kunnes seuraava tilanne muuttaa kaiken. Kymmenen pienen neekeripojan modernissa verrokissa jännitys tiivistyy taitavasti ja mukaansa temmaten. Yllätykset ovat paitsi pelillisiä, myös henkilökuvia lihavoittavia: lopussa mikään ei ole samanlaista kuin alussa. Ruttolinnan tukena - ja tämän päivän lukijan houkuttimena - ovat myös mainiot kotisivut ja keskustelupalstat. Satumaista arkea Sari Peltoniemi: Kukka Kaalinen koulutiellä. Kuvittanut Katja Tukiainen. Tammi 2002 Sari Peltoniemen Kukka Kaalinen on pieni tyttö, joka elää erikoisten vuokralaissetiensä kanssa, kun vanhemmat löytöretkeilevät eri puolilla maailmaa. Kouluunmeno tuo mukanaan monenlaisia pulmia, mutta tukijoukkojensa ja myönteisen asenteensa avulla Kukka selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Kirjan maailma on lempeän absurdi; satu sekoittuu arkeen ja oudotkin asiat ovat luontevia ja hyväksyttäviä. Sadun ja hienovireisen huumorin avulla Peltoniemi käsittelee monen lapsen todellisia ongelmia, yksinäisyyttä ja koulukiusaamista. Katja Tukiaisen kuvat sopivat erinomaisesti Peltoniemen tarinan lämpimään ja herkkään tunnelmaan. Kirja on laadukkaasti ja ammattitaitoisesti tehty sekä tekstiltään että kuvitukseltaan, ja kokonaisuus on harvinaisen onnistunut.
|
