Finlandia Junior 2004

Ansiokkaasti uurastanut Finlandia Juniorin esiraati oli koonnut lukupöydälleni kuuden teoksen pinon, josta voi täydellä syyllä sanoa, että lasten ja nuorten kirjallisuus on Suomessa parhaimmistonsa osalta hyvissä käsissä. Se on kirjallisesti laadukasta ja siihen sisältyy arvokasta lukijaan, tai sanommeko kohderyhmään, sen kykyihin, eläytymiseen, oivallukseen ja luovuuteenkin luottamista. Näitä kirjoja luki mieli avoimena ja niiden hyvään tarkoitukseen uskoen silloinkin, kun aihe oli kivulias tai suorastaan uskalias.

Hankalaksi valintatapahtuman teki se, että kaikki kuusi teosta olivat hyvin erilaisia. Tai sanokaamme näin, että pinosta löytyi ainakin viisi eri lajityyppiä viisine arveltuine lukijaryhmineen.

Samalle lähtöviivalle piti asetella pari eräänlaista veijariromaania, joissa ihme kumma myös pojat olivat aktiivisia ja keskeisesti tapahtumissa mukana. Yksi kirjoista oli puhdas runoteos, yksi fantasiakertomus, yksi lapsen surutyön kuvaus ja yksi alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön puuttuva nuoren tytön kertomus.

Näistä oli valittava. Haluan korostaa, että valintani ei ole minkään lajityypin puolesta ja muita vastaan, vaan ehdottomasti se kirja, joka kosketti juuri minua eniten ja sai samalla uskomaan ja luottamaan siihen, että juuri tällä kirjalla on merkitystä laajalle lukijajoukolle. Lapsen kokema menetys, suru ja yksinäisyys eivät ole mitään poikkeuksellista ajassamme.

Uskon, että juuri tämä teos on kaiken lisäksi paitsi hyvä lastenkirja, myös antoisaa yhteistä luettavaa, ja sen asioitakin sopii pohtia yhteisesti, koska ne koskettavat siinä aikuista kuin lastakin..

Mistään terapiateoksesta ei kuitenkaan ole kysymys, kun hyvin nuori tyttö tilittää tuntojaan isän kuoleman jälkeen. Tämä kirja on myös satu, joka antaa tilaa mielikuvitukselle ja asioiden sekä ilmiöiden vapaalle tulkitsemiselle lapsen omasta näkökulmasta katsoen. Suru on suurta, mutta muistot pitävät hengissä. Niiden avulla, muistojen merkityksen tajuten ja niitä vaalien mennään eteen päin, tietenkin myös aikuisen, tässä äidin kumppanuudessa.

Lukuelämykseni oli sillä tavoin merkillinen ja erottuva, että vaikka aihe onkin aika rankka, itse kerronnasta lähes hohtaa kannustavaa toiveikkuutta ja kirkkautta, kunnes tarinan lopussa lukijakin saa tietää seuranneensa onnelliseen loppuun viittaavaa lapsen selviytymistarinaa.

Hyvin taitavasti tekijät laajentavat vain muutaman minuutin reaaliajan, ne hetket, kun äiti käy ostamassa matkaliput uuteen kaupunkiin, uuteen työhön, kotiin ja kouluun lapsen kertomana koko siihen astisen elämän mittaiseksi tilitykseksi.

Kaiken lisäksi voittajateos on tavattoman kaunis kirja, sanoisin esine, jos kirjaa saa esineenä pitää. Se on sitä milloin suru- milloin ilomielistä kuvitustaan myöten. Sitä on hyvä pitää käsissään ja silmissään ja sen tunnelmiin voi palata, sen tiedän nyt kokemuksesta, uudelleen ja uudelleen.

Vuoden 2004 Finlandia Juniorin saa Tammen kustantama lastenkirja Tyttö ja naakkapuu. Sen on kirjoittanut Riitta Jalonen ja kuvittanut Kristiina Louhi.

Onnittelen!