På svenskaIn English
Suomen Kirjasäätiö

Julkistettu 28.11.2002 klo 12.00

Kasvatustieteiden lisensiaatti Päivi Lipponen perustelut:

Arvoisat kirjailijat, hyvät lasten ja nuorten kirjallisuuden ystävät!

Monesta hyvästä kirjasta on vaikeata arvottaa paras teos.

Mikä on kirjallisuuden tehtävä? Viihdyttää, käsitellä kipeitä henkilökohtaisia tuntoja antaa samaistumisenkohteita lapselle ja nuorelle, rakentaa ihanteita, esikuvia ja elämäntavoitteita.

Kirjallisuuden tarkoitus on opettaa äidinkieltä, monipuolistaa ilmaisua ja siirtää kulttuuriperintöä. Antiikin aikana opetettiin kirjallisuuden kautta kansalaishyveitä, kasvatettiin kansalaisia, mutta myös siirrettiin elämäntaitoa uusille sukupolville.

Päädyin pitkän pohdinnan jälkeen nuorten kirjaan.

Murrosiässä nuori rakentaa omaa minäkuvaa, etsii minän malleja ja käyttää kirjojen henkilöitä peilauspintana. Parhaimmillaan nuori saa samaistumisen kautta itselleen ihanteita löytää kutsumusta elämälleen.

Tänä päivänä lasta ja nuorta ympäröivä elämänpiiri tulvii erilaisia malleja. Lapset ja nuoret imaistaan vuosi vuodelta varhemmin kuluttamiseen ja aikuisten maailmaan ilman, että he ovat siihen henkisesti tai fyysisesti valmiita. Lapsuus lyhenee uhkaavasti.

Vanhempia tarvitaan puskuriksi tälle kehitykselle. Vanhemman tulee turvata lapselle pitkä lapsuus.

Valitsin Finlandia Junior -palkinnon saajaksi kirjan, joka on nuoren ihmisen kehityskertomus lapsesta nuoreksi naiseksi. Nuori saa olla nuori ja nauttia nuoruudestaan - soudella kesäisin järvellä, kirjoittaa runoja pöytälaatikkoon, ihastua poikiin ja haaveilla taiteilijan kutsumuksesta. Kerronnan ohessa Suomen kulttuurihistoria ja 1800-luvun suomalaisen yhteiskunnan rakenteet avautuvat lukijalle.

Finlandia Junior -palkinnon saa Raili Mikkasen kirjoittama ja Tammen kustantama kirja Ei ole minulle suvannot!

Sivun alkuun