FINLANDIA-PALKINTOEHDOKKAAT 2010

Valintalautakunnan perustelut:

Joel Haahtela: Katoamispiste (Otava)

Joel Haahtelan Katoamispiste on tarina, josta välittyy arvostus ja ihailu toista suomalaista kirjailijaa kohtaan; kirjassa etsitään Raija Siekkistä monella tasolla. Haahtelan kerronta on taitavaa ja koukuttavaa, tiivistä ja visuaalista. Katoamispisteessä tarinan keskiössä on kirjailija ja kirjailijuus. Haahtela kertoo kirjailijan kriisistä, jos näin halutaan ilmaista, mutta toisen kirjailijan kautta ilman marttyyrimäisyyttä. Katoamispiste on samalla selkeä ja mystinen tarina, jossa jokainen lause on harkittu ja hallittu, ja joka modostaa eheän ja mieleenpainuvan kokonaisuuden.

Markus Nummi: Karkkipäivä (Otava)

Markus Nummi kertoo tarinan kahdesta näkökulmasta, lapsen ja aikuisen. Lapsen tarinan loogisuus alkaa muovautua aikuiselle vasta aikuisaen maailman kautta. Järjettömästä tulee järkevää ja lapsesta tulee näkyvä. Nummen tarinan hyväntekijä ei eroa tavallisesta ihmisestä hyvyydellään tai hienoudellaan vaan on tavallaan aika vastahakoinen auttaja, joka sattumalta kohtaa vaikeassa tilanteessa olevan lapsen ja pikkuhiljaa päättää tai ajautuu kantamaan tästä vastuuta. Nummi ei kerro meille miten meidän pitäisi toimia, vaan kirjallisuuden kautta näyttää miten voisimme toimia ja mitä siitä ehkä seuraisi. Nummi kertoo tarinan siten, että se vie lukijan mennessään aina liikuttavaan loppuun asti. Ja pistää ajattelemaan asioita kirjankin yli.

Riikka Pulkkinen: Totta (Otava)

Riikka Pulkkisen teoksen alkusivuilla on dramaattinen lause: "Kaikki tapahtui niin nopeasti: tähystys, koepala, tuomio". Saatuaan tuomion urallaan menestynyt psykologian tutkija Elsa haluaa tulla kotiin. Siellä häntä hoivaavat aviomies, tytär ja tyttärentytär, joka sattuman kautta pääsee perille isovanhempien avioliitossa vaietun "toisen naisen" tarinasta. Nuoren Eevan ja naimisissa olevan Martin rakkaustarinasta tuleekin romaanin pääasiallinen teema, jonka kautta kirjailija luotaa syyllisyyden ja anteeksiannon ikuisia kysymyksiä. Riikka Pulkkisen taidokas kerronta kiehtoo, ja hänen romaanihenkilönsä viipyvät lukijan mielessä pitkään.

Mikko Rimminen: Nenäpäivä (Teos)

Alussa romaanin yksin elävä päähenkilö Irma on arvoitus. Hän hakee kontaktia toisiin ihmisiin tekemällä keksittyjä gallup-haastatteluja ovelta ovelle. Poikansa puheluihin hän ei juuri vastaa, ja paras ystävä, lonkeroita lotraava Virtanen ei ole talonmies vaikka ovessa lukee niin. Rimmisen kaupunkimaisema on täynnä pimeyttä ja loskaa, ja sen rappukäytävistä huokuu eristyneisyys. Tähän maailmaan kirjailija tuo oman huikean kielensä ja tyylinsä, joka kekseliäisyydessään hakee vertaistaan suomalaisessa kirjallisuudessa. Ja mikä parasta: lopussa hänen maailman murjomat romaanihenkilönsä herättävät lukijassa itkun ja naurun sekaista aitoa myötätuntoa.

Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan (Teos)

Alexandra Salmelan päähenkilöllä Angiella on tavoite: kuolla Jim Morrisonin, Jimi Hendrixin ja monien muiden taiteilijoiden tapaan 27-vuotiaana ja muuttua legendaksi. Täyttäessään 27 vuotta hän ei kuitenkaan ole vielä edes taiteilija. Päähenkilön sekalaiset yritykset kirjoittaa itsensä kuuluisaksi vievät hänet Prahasta suomalaisen maalaistalon pihamökkiin, jossa suuret toiveet sekoittuvat hykerryttävästi suomalaisen perheen maalaisarkeen. Salmelan esikoisromaani on meikäläisten oloissa poikkeuksellista näkökulmien ja tyylien ilotulitusta. Kirjailija kuvaa omaan napaansa tuijottavien pienten ihmisen pyrkimyksiä yhtä aikaa pilkaten ja lämmöllä.

Erik Wahlström: Flugtämjaren/Kärpäsenkesyttäjä (Schildts)

I sin bok ger Wahlström nya kläder åt nationalskalden Runeberg och hans närmaste krets. Det nationella uppvaknandets centrala gestalter är inte bara klädhängare för stora idéer, utan levande människor. Detta är inte ett försök till historieskrivning, utan författarens tolkning av mannen Runeberg under skaldemanteln: en iakttagare som både njuter av och lider av offentligheten, en familjefar som gång på gång faller för unga flickor, och slutligen en sängbunden gamling, vars enda kontakt med den för honom så kära naturen är försöken att tämja flugor. Wahlströms bok har en rik variation av röster, den både underhåller och väcker tankar.

Erik Wahlström vaatettaa kirjassaan uudestaan kansallisrunoilijamme Runebergin ja hänen lähipiirinsä. Wahltrömin suomalaisuuden synnyn suurmiehet ja -naiset ovat ihmisiä, eivät pelkkiä telineitä, joihin suuret kansalliset ideologiat on ripustettu. Kirja ei ole historiankirjoitusta vaan kirjailijan tulkinta siitä, millainen mies Runeberg runoilijan viittansa alla oli: julkisuudesta sekä nauttiva että kärsivä tarkkailija, nuorista naisista alati innostuva perheenisä ja lopulta sänkyyn sidottu vanhus, jonka ainoa kosketus rakkaaseen luontoon on yritys kesyttää kärpäsiä. Kirja on monien äänien runsaudensarvi, syvällisen ja kepeän hieno yhdistelmä.