12.11.2009

Finlandia-palkintolautakunnan puheenjohtajan professori Liisa Steinbyn puhe tilaisuudessa

FINLANDIA-PALKINTOEHDOKKAAT 2009


Turkka Hautala: Salo (Gummerus)

Turkka Hautalan esikoisromaanin aiheena on suomalainen pikkukaupunki ihmiskohtaloineen. Puheenvuoron saa yksi salolainen kerrallaan, ja kirjan rakenne on ketjumainen. Näkökulmien kirjo ulottuu ahdistuneesta tehtaanjohtajasta arjen laupeustekoja harjoittavaan nakkikioskin myyjään, mutta henkilöitä yhdistää yksinäisyyden kokemus. Hautala ottaa hahmoikseen pieniä, arkipäiväisiä ihmisiä ja osaa nähdä heidän toimiensa humoristisen puolen. Romaani on kirjoitettu notkealla kielellä eri rekistereitä, kuten murretta, hyödyntäen. Salo rakentaa mosaiikkimaisesti täydentyvän kuvan tämän päivän lama-Suomesta, ja kirjailijan katse on tarkka ja tuore.


Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala)

Kirjamessuilla kirjailija tutustuu nappikauppiaaseen, joka myy hänelle 7000 eurolla elämäntarinansa. Lukija saa tällä rahalla ison siivun suomalaisen elämänmenon ja yrittäjyyden historiaa. Pienyrittäjän puurtaminen on nykypäivänä korvautunut mielikuvien myynnillä ja loputtomilla palavereilla. Kari Hotakaisen romaani on samanlainen kuin hänen rajoittamattoman markkinatalouden rikki lyömät ihmisensäkin: asiakaslähtöinen mutta vahvasti muutosvastarintainen, yhteiskuntakriittinen, lämmin ja älykäs.


Antti Hyry: Uuni (Otava)

Hyryn romaanissa lukijan mielenkiinto ei kohdistu juoneen eikä henkilökuviin. Kuvaukseen leivinuunin rakentamisesta ei sisälly dramaattisia käänteitä. Pinnalta katsoen Hyryn teksti muistuttaa sellaisia modernisteja, jotka rakentavat tekstinsä yksinkertaisista esinemaailman havainnoista korostaakseen maailman kokonaishahmotuksen puuttumista. Hyryn ihminen sen sijaan on arkisia askareitaan suorittaessaan kotonaan maailmassa. Hänen tekonsa saavat merkityksensä mielekkäästä paikastaan elämisen kokonaisuudessa. Arkielämän kuvaus avautuu näin kosmokseksi, jossa ihminen elää hänelle kuuluvaa elämäänsä.


Marko Kilpi: Kadotetut (Gummerus)

Kilven teos räjäyttää dekkarilajin konventiot, koska huomio ei siinä kohdistu rikoksen selvittämiseen älyllisenä pulmana ja rikollisen takaa-ajoon, vaan rikos otetaan siinä vakavasti psykologisena, humaanis-moraalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Väkivaltarikollinen nähdään psyykkisesti epänormaalina, samalla kun hän saa yllykkeen toimintaansa yhteiskuntaamme leimaavasta mediajulkisuuden tavoittelusta; poliisit kuvataan psyykkisesti stressaantuneina joutuessaan kokemaan väkivaltarikokseen sisältyvää inhimillistä hätää ja julmuutta, eikä rikoksen uhria tarkastella ainoastaan täpärän pelastumisen tai kuoleman vaihtoehtojen kannalta vaan otetaan vakavasti mahdollisuus, ettei "pelastunut" ole saamiensa psyykkisten vammojen takia enää koskaan kykenevä normaaliin elämään. Kilven teos osoittaa, miten syvästi traumaattinen kokemus välivaltarikos on kaikille niille, jotka sen kohtaavat.


Merete Mazzarella: Ingen saknad, ingen sorg (Söderströms/Atlantis)

Merete Mazzarellas roman skildrar en dag i den 79-årige Zacharias Topelius liv nyanserat och med inlevelse, medan kontextualiserandet av hans tänkesätt i det gällande tidssammanhanget skänker skildringen en försynt ironi. Å ena sidan är romanen en studie i ålderdom med allt vad den innebär: minnen, avståenden, förluster, känslor, omvärderingar av det upplevda, även tvivel på ens tidigare gärningar och tankar. Å andra sidan är boken en studie i 1800-talets finska mentalitet genom betraktandet av en av tidens centrala kulturgestalter. I Topelius för det mesta av kvinnor bestående familjekrets framträder i synnerhet kvinnofrågan i dess olika historiska skeden.


Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua (Tammi)

Merete Mazzarellan romaani kuvaa 79-vuotiaan Sakari Topeliuksen yhtä päivää vivahteikkaasti ja myötäeläen, samalla kun päähenkilön ajattelutavan näkeminen sidoksissa hänen omaan aikaansa tuo kuvaukseen mukaan hienovaraista ironiaa. Romaani on yhtäältä tutkielma vanhuudesta: muistamisesta, menettämisestä, tunteista, asioiden saamien merkitysten jälkikäteisistä muutoksista, aiemmin tehtyyn ja ajateltuun kohdistuvista epäilyksistäkin. Toisaalta se on tutkielma 1800-luvun suomalaisesta mentaliteetista yhden keskeisen kulttuurisen hahmon, Topeliuksen, kautta. Hänen naisvaltaisen perhepiirinsä kautta tulee esille erityisesti naiskysymys erilaisine historiallisine vaiheineen.


Tommi Melender: Ranskalainen ystävä (WSOY)

Tommi Melenderin romaanissa etsitään ystävyyttä maailmassa, jossa siitä on tullut katoava luonnonvara. Romaanin alussa julkkisluennoitsija jättää firmansa ja karkaa ranskalaiseen pikkukaupunkiin samaistuneena Gustave Flaubertin inhoon nykyaikaa kohtaan - ja kohtaa täällä tämän päivän eurooppalaisen todellisuuden eräiltä sen pimeimmiltä puolilta. Melenderin romaanin taitava kompositio yhdistää aikalaiskuvaa eurooppalaisen kirjallisuuden perintöön ja synkkiä, pessimistisiä sävyjä epäröivään uskoon ihmisten välisen solidaarisuuden, ystävyyden ja rakkaudenkin mahdollisuuteen.