Anna Kuismin:

Puhe ehdokaslistan julkistamistilaisuudessa 13.11.2008

Hyvät kirjallisuuden ystävät!


Vuoden romaanisadon kiteyttäminen ilmiöiksi tai trendeiksi kuuluu esiraadin puheenjohtajan toimenkuvaan.

Aloitan maantieteestä. Globalisaatioko on saanut aikaan muutoksen romaanihenkilöjen taustoissa? Kirjoissa on brittejä, venäläisiä, virolaisia, ja niissä vaelletaan Uudessa Seelannissa, kuljetaan Afrikassa tai kierretään maapallo.

Toisaalta on hauska huomata, että Suomen Turku elää useammankin romaanin tapahtumapaikkana.

Kirjallisuuden voisi nähdä eräänlaisena kollektiivisena tietoisuutena ja tiedostamattomanakin, jossa käsitellään ihmisiä askarruttavia asioita. Esille nousee esimerkiksi Estonian uppoaminen. Tai huoli, jonka saa aikaan vanhempien dementoituminen. Vuoden 1918 tapahtumat ovat nekin läsnä.

Leveänä virtana kulkee ihmissuhteisiin keskittyvä, identiteetti-, avio- ja perhekriisejä luotaava proosa. Parisuhde ja perhe ovat valtapelin, salaisuuksien ja petosten näyttämönä - jos kohta kiintymyksen ja rakkaudenkin. Ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, opettaa Petri Tammisen viisas romaani Mitä onni on, ja Mari Mörö käy eroperheen ongelmien kimppuun komedian keinoin romaanissaan Paikkaa ja mieltä.

Useat romaanihenkilöt etsivät poissaolevaa tai kuollutta isäänsä tai äitiään. Oman minän luotausta, totta kai, mutta toisaalta kysymys perheestä, juurista ja yhteisöstä näyttää nousevan nykyisen yltiöindividualismin haastajaksi.

* * *

Onko tämä hyvä romaanivuosi? Nyt liikutaan heikolla jäällä. En ole aikaisemmin lukenut vuoden romaanisatoa, ja vaikka olisinkin, en olisi enää sama ihminen. Kirjat muuttavat lukijaansa, ja saman tekee ympärillämmekin tapahtuvat muutokset. Vuosi sitten emme tienneet mitään jokelasta, kauhajoesta emmekä finanssikriisistä.

Mistä tunnistaa hyvän kirjan? Kulunutta tai ei - hyvä kirja opettaa, auttaa näkemään uudella tavalla. Mutta näkövertaus on riittämätön: Taina Teerialhon hieno romaani Hiljainen kevät tuo esiin kuuloaistimukset ja niiden merkityksen (ja opettaa paljon linnuista). Riku Korhosen moniaineksinen Lääkäriromaani luo kiinnostavan kuvan nuoresta miehestä 2000-luvulla. Maarit Verrosen hyytävä dystopia avaa silmät pätkätöiden ja turvatoimien maailmalle.

Hyvä kirja saa iloitsemaan kielestä ja tyylistä. Joel Haahtelan Lumipäiväkirja herättää lukijankin muistot ja terästää havainnot. Bo Carpelanin Barndom on kuin runoa. Mutta ei unohdeta Pauli Kohelon tilitystä Ohessa tilinumeroni: sen aseena on parantava nauru.

* * *

Esiraadin lista joutuu aina kritiikin kohteeksi. Miksi ihmeessä tuo, miksei tämä? Kuuluin ennen marisijoihin: miten minua korpesi suosikkini poissaolo ehdokaslistalta, puhumattakaan diktaattorien vääristä valinnoista. Urputin kauan ja hartaasti - kunnes minusta tuli esiraadin puheenjohtaja.

Jouduin vastuuseen kuin vaalit voittanut perussuomalainen.

Oli sisäistettävä kilpailun periaatteet. Romaaneja ei lueta suhteessa kirjailijan aikaisempaan tuotantoon, vaan muihin kilpailuun lähetettyihin teoksiin. Aikaisemmat Finlandia-ehdokkuudet tai palkinnot eivät estä valintaa listalle. Kirjat kilpailevat keskenään, eivät kustantajat, kieli- tai ikäryhmät. Jokaisen esiraadin on aloitettava puhtaalta pöydältä.

Raatimme arvioi tavan takaa omaa toimintaansa. Annoimmeko enemmän pisteitä teknisestä osaamisesta vai taiteellisesta vaikutelmasta? Miten valintoihimme vaikuttivat sukupuoli, ikä, sosiaalinen tausta ja ammatti, puhumattakaan omista kirjallisista mieltymyksistä? Oliko keväällä ilmestynyt kirja vaarassa unohtua kun postiluukku rymisi syksyllä yhä kiihtyvään tahtiin? Kärsivätkö viimeisinä tulleet kirjat? Miten romaanien tulvassa saattoi nähdä puut metsältä?

"Kulttuuria pitäisi toisinaan harrastaa ylisuurina annoksina. Kirjojen virta on ollut monella tavalla käsittämättömän terapeuttista. Älkää ihmiset lukeko kuutta romaania, lukekaa kuusikymmentä!" Näin ilmaisi kokemuksensa raatimme jäsen Saara Taalas, joka vertasi viime kuukausien urakkaa maraton-harjoitteluun maajoukkueen kanssa.

Työ on tehty, kuuden joukko valittu. Kohta saatte kuulla kirjojen nimet. Mutta ennen sitä: jatkakaa ihmettelyä, valitusta, nurinaa. Lyökää rumpua niistä kirjoista, joiden olisi pitänyt olla listalla.

Ja välittäkää innostus, jonka hyvän kirjan löytäminen herättää.


Dosentti, arkistonjohtaja Anna Kuismin
anna.kuismin@kotikone.fi