      | Valintalautakunnan puheenjohtajan, kirjailija Satu Koskimiehen puhe tilaisuudessa Finlandia-palkintoehdokkaat 15.11.2007
Agneta Ara rakentaa maagisessa romaanissaan tarinaa muistoista, kaipauksesta, haihtuvasta onnesta. Kuoleman varjo satuttaa perhettä, jossa Bella, André, isä ja äiti elävät. Jännittävän naapurin Troy Malloyn asunnossa on arvoitus: nukkuva Luciana - kuka hän oikein on? Romaanissa kutoutuvat kiehtovasti toisiinsa hylkäämisen ja menetyksen teemat, onni, tämä hetki ja mennyt aika, suru ja muistot. Lasten näkökulman maailmaan Ara avaa koskettavalla tavalla. Kerronnassa on syvää haikeutta; idylli särkyy, mutta lapset selviytyvät - heissä on sisaruuden väkevää elämänvoimaa.
Romaani tästä ajasta, tämän ajan arvoista ja ihmisistä. Ministeri Tapani Ansaksen tytär Julia karkaa tsunamin jälkeiseen Thaimaahan. Hän saa peräänsä isän ja Jussi-veljen. Romaanin keskushenkilöksi nousee Tapani, raadollisine tilintekoineen ja muistoineen; myös naissuhteet kuvioivat sekä Tapanin että Jussin tunnerekisteriä. Vihreä maailmanparantaja Julia ja menestyvä salkunhoitaja Jussi hapuilevat toisiaan kohti sisaren ja veljen viharakkaudessa, jonka Itkonen herkästi tavoittaa. Eletyn elämän luotaus, kipeiden ratkaisujen paino, sama veri - tästä syntyy läheisyys, joka toteutuakseen vaatii rankkaa rehellisyyttä. Kaukana Khao Lakissa he kolme kohtaavat uudelleen itsensä, arvonsa, elämänsä - ja oman hajonneen perheensä.
Jari Järvelä raikastaa ikivanhan tarinan uudeksi. Rakastavaiset Vantte (17) ja Julia (13) ovat aivan liian nuoria - muiden mielestä. Romaani vie rakkauden untuvikot tien päälle, hengästyttävälle pakomatkalle. Lapsuuden ja aikuisuuden rajamaalla heitä ajaa takaa uhma, uteliaisuus, he ovat arkoja mutta toistensa voimaannuttamina jopa valmiit väkivaltaan, jos rakkaus niin vaatii. Järvelän tapa nähdä korkea matalan viistovalossa tuottaa herkullisia pyörähdyksiä; jalo rakkaus ei estä huolehtimasta maailman kastemadoista. Vauhdikkaan on the road -kuvauksen lepattavaan kieleen romaanin puhuttu puhe uppoaa rentona ja tuoreena. Sirpa Kähkönen: LAKANASIIVET (Otava) Romaanisarjan neljäs, itsenäinen osa kuvaa vuoden 1941 heinäkuista päivää - sitä ainoata, jolloin Kuopiota pommitettiin. Puutalokortteliin saapuu salaperäinen vieras, kabareetanssijatar Mizzi pikku tyttärineen ja viskipulloineen. Yhteisön elämää Kähkönen kuvaa varmavaistoisen dramaturgin ottein. Helteisinä tunteina, jolloin pahin on jo melkein tapahtumassa, kotirintaman aika seisahtuu. Tuntuu, että näillä naisilla on jäljellä enää vain unelmansa, joihin sota pakottaa tarrautumaan; Mizzin unelma on rakkaus. Omalla tavallaan yrittävät selviytyä myös lapset, joiden kuvauksessa Kähkönen on mestari. Lakanasiivet on monen lukukerran romaani.
Sakset on kipeä, kaunis romaani äitiydestä, äitiyden unelmasta, jonka nainen vimmaisesti haluaa muuttaa todeksi. Tarina elää sanoissa - sekä Marian sisäisessä kielessä että siinä puhutussa kielessä, jolla hän turhaan yrittää saada yhteyden adoptoimaansa lapseen. Vangitseva kertomus ikään kuin kirjoittaa itse itseään, ja vähä vähältä erillisyyden kuvaus antaa uusia avaimia Marian omaan elämänhistoriaan, äitiyden pitkään ketjuun. Mykkänä, mutta välillä kuin parahtaen romaani kasvaa suureksi kysymykseksi tunteista, ihmisten kohtaamattomuudesta, kaipuusta lähelle.
Taiteilijan omakuvaromaani, muistamisen kirja. Antero elää murrosikäänsä äidittömässä perheessä. Viinaksiin menevä, suuren pesueen vääpeli-isä on teoksen voimahenkilö, jonka hurtti komento tölvii taiteellista poikaa. Niin vaikeata on rakastua, näyttää tunteensa, löytää itsestään mies. Sitä paitsi Anteron sisällä on jo pakahtumaisillaan se taiteilija, joka haluaisi astella varuskuntakaupungista maailmalle - jalassa himoitut mokkakengät. Sanataiteilijan väripalettia käyttäen Väisänen jatkaa nuoruusvuosiensa kertomusta, jonka Vanikan palat aloitti. Elämälle maistuva itseymmärryksen kirja, jota hellä huumori maustaa.
|
