Valintalautakunnan puheenjohtajan, kääntäjä Stefan Mosterin puhe tilaisuudessa

Finlandia-palkintoehdokkaat 16.11.2006

Valintalautakunnan perustelut

Kari Hotakainen: Huolimattomat (WSOY)
Kari Hotakainen on kirjoittanut komean romaanin siitä, kuinka kovaa työtä nykyihmisen täytyy tehdä rikkoakseen yksinäisyyden piintynyttä kuorta. Tämä työ on tarpeen, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös huolimattomuutta ja valmiutta laiminlyödä instituutioiden sääntöjä voidakseen lähestyä toista ihmistä. Osoittaessaan tämän Hotakainen näyttäytyy kirjailijana, jolla on syvä ymmärrys ihmistä ja ihmisen hätää kohtaan. Hän välttää tunteellisuutta ja luo empatiastaan käsin prisman tavoin toimivan ilmaisun, jossa tavanomaiset näkemykset taittuvat uusiksi oivalluksiksi. Hotakainen ei säästä henkilöhahmojaan vastoinkäymisiltä, mutta on hän itsekin valmis työntekoon. Hänen tekstinsä on selvästi ankaran kielityön tulos. Lauseet eivät ole sattumanvaraisia, aforistiset kärjistykset eivät itsetarkoituksellisia. Kaikki palvelee kokonaisuutta, joka tarjoaa lukijalle voimakkaan lukuelämyksen. Huolimattomat haastaa kohtaamaan nyky-Suomen henkisen tilan.

Markku Pääskynen: Vihan päivä (Tammi)
Markku Pääskynen käyttää perhetragediaa käsittelevässä romaanissaan kirjallisuuden mahdollisuuksia viedä lukija rajojen ylitse tiloihin ja olotiloihin, joihin ei muuten pääse. Pääskysen sinnikäs ja empaattinen yritys käsittää epätoivoisen naisen sielutilaa ei ole yksioikoista realismia, joka kilpailee lehtikirjoitusten kanssa vaan osoitus sanataiteen potentiaalista. Kirjailija on koko ajan tietoinen siitä, että kieli on oivalluksia tarjoava väline sekä hänelle itselleen että lukijalle. Huolella työstetty teksti varioi ilmaisukeinoja sujuvasti. Kielelliset vivahteet vastaavat päähenkilön sisäisen elämän erilaisia, ristiriitaisiakin voimia. Ihmisen käsittämättömän teon edessä Markku Pääskynen ei mykisty vaan hän yrittää löytää vastauksia kysymykseen "miksi". Samalla hänen onnistuu antaa sekä yhteiskunnallisesti relevantti muotokuva yhdestä naisesta että uskottava kuva siitä, miten elämän virtaukset voivat ajaa ihmisen kohtalokkaaseen suuntaan.

Taina Sampakoski: Ikoni (Tammi)
Taina Sampakosken esikoisromaani vakuuttaa intensiivisellä tunnelmallaan. Kirjan henkilöt ovat suomalaisia ja venäläisiä, ja identiteetin kulttuurisella ulottuvuudella on vaikutusta romaanissa. Mutta ennen kaikkea Sampakoski kirjoittaa rakkaudesta, sen erilaisista muodoista ja sen kaipauksesta. Hän koskettaa henkilöhahmojensa kipupisteitä ja näyttää, miten pysyviä varjoja elämä voi kasvattaa. Kirjan henkilöhahmot muodostavat asetelman, jonka jännitteet välittyvät lukijalle suoraan. Taidokkaasti Taina Sampakoski muotoilee romaanin koreografiaa. Henkilöiden asennot ja liikkeet saavat merkityksiä, jotka jäävät mieleen. Ikoni kertoo naisesta, joka maalaa ikoneja ja kehittää ikonimaalauksen perinnettä. Muille romaanihenkilöille tämä nainen on itsekin kuin ikoni; jopa romaanissa on ikonin piirteitä. Monikerroksisesta rakenteestaan huolimatta teksti ei vaikuta konstruoidulta. Se vangitsee lukijansa lähes huomaamatta hienovaraisella otteellaan.

Petri Tamminen: Enon opetukset (Otava)
Petri Tamminen jatkaa romaanissaan Enon opetukset kirjallista tutkimustaan aiheesta "miltä tuntuu elää" valaisemalla päähenkilönsä kolmea elämänvaihetta. Vastanäyttelijäksi kirjailija valitsee päähenkilön kymmenen vuotta vanhemman enon. Sillä tavalla Tamminen pystyy näyttämään sukupolvien ja aikakausien liitoksia ja eroja. Kirjailija antaa tilaa nostalgialle, tarjoilee lukijalle vastustamatonta komiikkaa, mutta on kuitenkin koko ajan tosissaan. Hän kertoo juopottelujuttuja, mutta luo myös vakuuttavan kuvauksen alkoholismista. Huumorin taustalla on aina eleginen sävy, joka voimistuu voimistumistaan. Lopussa sankareille jätetään jäähyväiset. Romaanin vaikuttavuus niin komiikassa kuin tragiikassa perustuu Tammisen kykyyn kirjoittaa osuvia lauseita, jotka ovat tasapainoisia ja muodostavat ytimekkään, vahvasti latautuneen kokonaisuuden.

Kjell Westö: Där vi en gång gått (Söderströms) / Missä kuljimme kerran (suomentanut Katriina Savolainen, Otava)
I sin varmhjärtade historiska kollektivroman nöjer sig Kjell Westö inte med att axla krönikörens roll. Han visar upp historiens breda strömfåra, men belyser speciellt enskilda människor och deras försök att bringa reda i sina liv. Och han omfattar dem med samma förståelse oberoende av deras ålder, kön, samhällsklass eller politiska åskådning. Romanen berättar om drömmar och om hur de förändras, om misslyckanden och om olyckor, romanen är anti-hegeliansk som en fin-de-siècle-roman. Illusionerna upplöses, livet kräver ett högre pris. Till sina personer förhåller sig Kjell Westö alltid kärleksfullt. Han finner ett språk för mänskans betryck som han träffande beskriver med det tyska ordet "Weltschmerz".
Persongalleriet är rikt, men författaren styr sina gestalter med förbluffande säker hand. Han förlitar sig på den magi som kan uppstå i mötet mellan mänskor. Romanen Där vi en gång gått ger en rik bild av en spänningsmättad epok och en lyskraftig bild av Helsingfors som en stad som pulserar i takt med den omgivande världen

Lämminhenkisessä historiallisessa kollektiiviromaanissaan Kjell Westö ei tyydy kronikoitsijan rooliin. Hän näyttää historian laajan virran, mutta kohdistaa kiinnostuksensa yksittäisiin ihmisiin, jotka yrittävät virrassa pärjätä - naisiin ja miehiin, punaisiin ja valkoisiin, köyhiin ja rikkaisiin. Romaani kertoo unelmien muodonmuutoksista, epäonnistumisista, jopa onnettomuuksista, ja vaikuttaa siten antihegelmäiselta kuten fin de siècle -romaani. Illuusiot katoavat, elämä vaatii korkean hinnan. Henkilöihinsä Kjell Westö suhtautuu aina rakkaudella. Hän löytää kielen ihmisen ahdistukseen, jota hän kuvaa osuvasti saksankielisellä käsitteellä "Weltschmerz". Henkilöhahmoja on valtavasti, mutta kirjailija ohjaa niitä hämmästyttävällä varmuudella. Erityisen vahvasti Westö luottaa maagisiin kohtaamisen hetkiin. Romaani antaa rikkaan kuvauksen jännittävästä ajanjaksosta ja häikäisevän kuvan Helsingistä kaupunkina, joka sykkii kansainvälisessä tahdissa.

Robert Åsbacka: Kring torget i Skoghall (Schildts)
Med omväxlande, träffande och ofta överraskande satser uppnår Robert Åsbacka ett inspirerande litterärt resultat. Han visar upp globaliseringens inflytande på sinnesstämningar och orter som befinner sig långt borta från världens tillväxtcentra. Samtidigt klargör han att mänskans grundbehov och begär inte förändras i takt med den ekonomiska utvecklingen. Skoghall, den lilla svenska bruksort Åsbacka skildrar, där bruket en gång stod för välfärd och där undergångsstämningar nu råder, är i all sin konkretion representativ och också internationellt relevant. De enskilda händelserna och mötena är handgripliga. Författaren visar ett stort intresse för sina gestalter; varje gest och varje ord har sin betydelse. De enklaste sakerna är de allra viktigaste. Också korven, brödet och senapen som man kan köpa i den grillkiosk som utgör romanens centrum.

Vaihtelevilla, osuvilla ja usein yllättävillä lauseilla Robert Åsbacka yltää innostavaan kirjalliseen tulokseen. Hän näyttää globalisaation laineiden aiheuttaman tilan ja mielialan maailman kasvukeskusten ulkopuolella. Samalla hän tekee selväksi, että ihmisten perimmäiset kaipaukset ja tarpeet eivät muutu taloudellisen kehityksen myötä. Åsbackan kuvaama pieni ruotsalainen paikkakunta Skoghall, jossa ruukki toi kerran vaurautta ja jossa nyt vallitsee historianlopun ilmapiiri, on kaikessa konkreettisuudessaan edustava ja kansainvälisestikin relevantti paikka. Yksittäiset tilanteet ja kohtaukset ovat käsinkosketeltavia. Kirjailija osoittaa suurta kiinnostusta henkilöhahmojaan kohtaan; jokainen ele ja jokainen sana on arvokas. Yksinkertaisimmat asiat ovat tärkeimmät. Niin myös makkara, leipä ja sinappi, joita voi ostaa siitä grillikioskista, joka muodostaa romaanin keskipisteen.