       | Asko Sahlberg: TAMMILEHTO ( WSOY)On vuosi 1918. Kylän kartanosta ovat palkolliset lähteneet, ja jäljelle on jäänyt vanhuuden kuivettama, elämänsä turhuuteen väsynyt herra Martin. Entisen maamiehen tytär, huonomaineinen Emma asettuu taloksi ja ryhtyy emännöimään ränsistynyttä tilaa. Samaan aikaan punapäällikkö Aarne matkaa miehineen kohti Helsinkiä ja saapuu kartanolle. Vanhat kaunat vaativat tulla selvitetyiksi. Tästä alkutilanteesta eteenpäin, taaksepäin ja sisäänpäin liikkuvista tarinoista Sahlberg rakentaa äärimmilleen latautuneen romaanin kolmesta eri tavoin nöyryytetystä ihmisestä. He ovat punaisia ja valkoisia, vaikka eivät haluaisi olla kumpiakaan, ja sitä kautta heidän kohtalonsa on sinetöity. Aarne päätyy vankileirille, mutta pakenee sieltä ja palaa vielä kerran kartanoon saamaan hyvitystä jostain, joka tapahtui kauan sitten. Tammilehdossa Asko Sahlberg kirjoittaa uusiksi sodan, koston ja kansakunnan kohtalonhetket. Hän löytää lihaa ja verta olevat, tuntevat ihmiset sadan vuoden takaa ja kuvaa mitään peittelemättä heidän vihansa, rakkautensa, kaipuunsa, epätoivonsa, onnensa, epätietoisuutensa ja yksinäisyytensä. Tammilehto on suuri ja syvä mestariteos ajasta, joka repi paitsi kansan kahtia, myös ihmisyyden riekaleiksi. 29 e "Näin vaikuttavaa ja tärkeätä romaania ei ole pitkään aikaan meillä kirjoitettu." "Niin kuin aiemmissakin kirjoissaan Sahlberg on etevä moniaistisen tunnelman tiivistäjä. Hän tihentää sävyt, kuvailee suorastaan sillanpääläisin adjektiivein (tuijottajan ´luometon´ katse) pelkäämättä ja päätymättä banaaliin maalailuun." "Teoksessa ei ole häivääkään ´historian´ läsnäolosta. Tammilehdossa niin sota kuin aikakausikin on läpikotaisin henkilöissä, heidän ruumiissaan, tavassaan reagoida, punnita ja edetä konkreettisessa maailmassa." Göteborgissa asuva Asko Sahlberg on syntynyt 30. syyskuuta Heinolassa vuonna 1964. Paikkakuntia hänen matkansa varrelle on jäänyt niin paljon, että hän kokee itsensä juurettomaksi. Työskenneltyään vuosikymmenen media-alalla toimittajana ja loppuvaiheessa lehdenkustantajana Sahlberg muutti suuntaa - hän vietti joitakin vuosia Suomessa kiertelevää elämää, teki silloin tällöin erilaisia hanttitöitä ja etsi yhteiskunnan odotuksista piittaamatta omaa tietään. Sen hän sanoo löytäneensä esikoisteoksensa Pimeän ääni kautta; lapsuudesta asti kumpuava kutsumus toteutuu hänen pyrkimyksessään luoda ura ammattikirjailijana. Sahlberg kirjoittaa usein öisin, ajelehtii intensiivisten työrupeamien lomassa kaupungilla ja purkaa ajoittain luovaa tarvettaan öljyväritöitä maalaamalla. Asko Sahlbergia on kiitetty poikkeuksellisen loistavaksi, omaääniseksi kirjoittajaksi. Finlandia-ehdokkaana olleesta Eksyneet-romaanista valintalautakunta kirjoitti: "Sovitus, rikos ja rangaistus eivät ehkä ole uusia ilmiöitä kaunokirjallisessa ilmaisussa, mutta Asko Sahlberg osoittaa, että näistäkin voidaan uusia ulottuvuuksia luodata... Sahlberg rakentaa proosaansa lauseilla, joissa on määrättömästi sisäistä avaruutta." Tuotanto:
Asko Sahlbergin romaanit Pimeän ääni (WSOY 2000) ja Eksyneet (WSOY 2001) on käännetty saksaksi. Asiasta on syntynyt sopimus saksalaisen Luchterhand-kustantamon kanssa. Kääntäjä on Stefan Moster. Eksyneet on ilmestynyt myös ruotsiksi Norstedtin kustantamana. Palkinnot ja ehdokkuudet:
|
