Finlandia-palkinnonehdokkaiden julkistamistilaisuus

Ravintola La Tour 13.11.2003

Valintalautakunnan puheenjohtaja
Kari Rydman:

Valintalautakunnan raportti ja päätös

Vuoden 2003 Finlandia-palkinnon saajaksi oli ehdolla 89 romaania, joista viisi ruotsinkielistä. Lautakunta, johon kuuluivat Terhi Hyvärinen, Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen sekä Kari Rydman puheenjohtajana, on lukenut kaikki ehdolle lähetetyt kirjat, ja tehnyt kokouksessaan 10.11.2003 päätöksen, jonka mukaan palkintoehdokkaiksi on nimetty maksimimäärä eli kuusi teosta.

Valintalautakunta aloitti työnsä kesäkuussa ja valitsi työtavakseen tiiviin yhteydenpidon sähköpostitse, sillä lautakunnan jäsenet asuivat kaukana toisistaan, Helsingissä, Oulussa ja Sääksmäessä. Parhaimmillaan viestien vaihto oli jopa päivittäistä, ja viestit sisälsivät usein laajojakin arvioita luetuista teoksista. Tämä työtapa osoittautui myös loppuvaiheessa hedelmälliseksi. Valittavaksi ehdotettujen kirjojen lista kiteytyi kullakin vähitellen käsittämään noin 10 teosta, ja lopullisessa kokouksessa keskusteltiin enää joistakin yksityiskohdista.

Tämä ei tarkoita sitä, että nyt valittujen kuuden kirjan siivilöiminen olisi ollut helppoa, saatikka itsestään selvää. Mieluiten lautakunta olisi halunnut nostaa esille 12 tai 15 romaania. Vaikka ehdolla olleet kirjat edustivat tavattoman moninaisia aihepiirejä ja käsittelytapoja, niiden joukosta pystyi löytämään tasoltaan vallan erinomaisia teoksia. Lautakunta ei halunnut syrjäyttää minkään ´genren´ romaaneja, vaan toimi tässä asiassa avoimin mielin.

Lautakunnan käsityksen mukaan vuoden 2003 romaanitarjonta on ollut hyvin monipuolinen ja kuvastanut melko kattavasti kulttuuri-ilmastomme erilaisia piirteitä. Perinteinen suora kerronta saa ohelleen "moninäkökulmaista" lähestymistapaa. Kansalliset trauman aiheet ovat hyvin esillä, koskivatpa ne sitten sotiamme (Suomen sodasta kansalaissodan kautta jatkosotaan), poliittisia murroskausia (esimerkiksi 1970-luvun tapahtumia) tai vaikkapa suomalaisten ja eestiläisten kohtaloita neuvostovallan aikoina. Seksuaaliset ja kulttuuriset vähemmistömme ovat saaneet oman osansa. Romaanien joukosta löytyy sekä maskuliinista että feminiinistä näkökulmaa, usein tosin varsin tavanomaisesti toteutettuna. "Naiskirjallisuudeksi" tai "naisviihteeksi" luokiteltavien teosten joukossa oli sympaattisia ja korkeatasoisia romaaneja, ja merkittävän hyviä esikoisteoksia löytyi joukosta monia.

Eräs silmiinpistävimmistä trendeistä tuntui tänä vuonna olleen dokumenttipohjaisten tai puolifiktiivisten elämäkertojen laadinta.

Valintalautakunta on päätynyt esittämään seuraavat kuusi kirjaa ehdolle Finlandia-palkinnon saajiksi ja luettelee ne kirjailijan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä lyhyin luonnehdinnoin:

Joel Haahtela: Elena (Otava)
Tavattoman kaunis, runollinen, haikeahko, mutta lopulta merkittävän syvällinen pienoisromaani.

Juha Itkonen: Myöhempien aikojen pyhiä (Tammi)
Hallittu esikoisromaani poikkeuksellisesta aiheesta, joka haastaa miettimään uskon ja syyllisyyden ongelmaa, ehkäpä aivan uudelta suunnalta.

Leena Lander: Käsky (WSOY)
Eroottisesti latautunut tosipohjainen jännityskertomus vuodelta 1918, kolmiodraama saavuttamattomasta halusta, ihanteen ja motiivin ristiriidasta.

Juha Ruusuvuori: Nokian nuoriso-ohjaaja (WSOY)
Lähitulevaisuuteen sijoittuva, mutta monella historian tasolla liikkuva monipohjainen yhteiskuntasatiiri, joka leikittelee tajunnan manipuloinnilla ja mahdottoman mahdollisuudella.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja (WSOY)
Kirja, jota voi lukea 70-luvun kuvana, rakkaustarinana tai teatterihistoriana, kirja jossa runollisuus ja kerronnallisuus yhdistyvät rikkaalla tavalla.

Lars Sund: Eriks bok (Söderström & Co)
Avslutningen på trilogin, en bred episk roman där nuet möter historien på ett suveränt vis och där gångna släktleds röster blandas med berättarens uppfattning om händelsernas gång och deras följder.

Trilogian päätös, laaja eeppinen romaani, jossa nykyaika ja historia kohtaavat suvereenisti ja jossa menneitten sukupolvien ääni limittyy kertojan käsityksiin tapahtumien kulusta ja syistä.